Kolmas haukku toden sanoo

Papu on nyt hakkunut kolmannen kerran elämänsä aikana. Koiramme on siis aika hiljainen otus - se kyllä joskus urahtaa kertoessaan, että nyt pitäisi saada haistella vielä hetki tätä kaverin jättämään pisuläikkää ja koira puistossa se voi joskus murahtaa, jos leikki menee sen mielestä liian kovaksi.



Torstai -iltana tyttäreni ahersi ensin pihalla lumitöissä ja teki sen jälkeen olohuoneemme ikkunan alle suuren porkkananenäisen lumiukon, joka tuijotti suoraan sisälle. Kun vähensimme sisävalaistusta niin, että ukko näkyi paremmin, sähköistyi Papun olemus ja se yllätykseksemme haukahti pari kertaa (kuono kiinni ikkunassa).

Tätä ennen Papu oli haukahtanut ensimmäisen kerran kun se yritti saadaa ihan pentuna peilikuvansa leikkimään kanssaan ja se tyhmä toinen pentu ei tullut sieltä peilistä, vaikka Papu oikeaoppisesti kutsui sitä leikkiin. Toinen haukahdus kuultiin viime vuonna, kun harakka laskeutui ihan Papun nokan eteen pihallamme.

Tyttäreni vei Papun pihalle tutustumaan haukkukohteeseen ja Papu hypähti seisomaan takajaloillaan ukkoa vasten. Epäselväksi jäi vain se, yrittikö Papu viestiä vahtivansa ja suojelevansa meitä oudolta otukselta, vai yrittikö se siepata houkuttelevan porkkananenän. Itse olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon - ehkä haukahduskin tuli siitä, että se havaitsi meidän jättäneen ulos ruokaa pakastumaan..