Yön ainoa valopilkku

Illat ovat jo hyvin pimeitä, aamulenkin aikaan aurinko sentään alkaa tehdä itseään näkyväksi. Olen kuitenkin todennut, että tummanruskea Papu ja mustiiin pukeunut mies ei erotu parhaalla mahdollisella tavalla lähiseudun vähävaloisilla kaduilla.

Papun hihnassa on heijastinosa ja olen kiinnittänyt siihen vielä polkupyörästä lainatun punaisena vilkkuvan ledivalon. Itseeni olen kiinnittänyt pari heijastinta ja joskus käytän myös heijastinliiviä.

Googlasin aihetta
ja löysin useita linkejä koiraheijastimiin ja -liiveihin - tässä muutama

Heijastintuotteet - PetNetstore

Hooks heijastimet

Tassu & Tarvike: HEIJASTIN- JA HUOMIOTUOTTEET

Koiratuote - vilkkuvat pannat

Kannattaa hankkia ainakin heijastimet sekä itselle, että koiralle. Varsinkin pitkän flexin päässä oleva koira voi aiheuttaa vaaratilanteen ohikulkijalle, jos flexin naru ei satu olemaan heijastavaa tyyppiä...

Vielä puskaruokinnasta

Illat ovat taas salakavalasti pimentyneet ja on kai tunnustettava, että kyllä se syksy on viimeistään nyt alkamassa. Eilen pimeässä suoritettu iltakävelymme päättyi taas läheisen varikon seinustan vieressä kasvavien aroniapensaiden viereen JA...  marjat olivat poissa !

Edellisinä kertoina puskat ovat olleet maahan asti taipuneina marjojen painosta, mutta eilen saimme pimeässä hakemalla hakea herkkuja - ehkäpä joku on poiminut marjat parempaan talteen.

Papu oli aivan äimistynyt. Se syöksyi innokkaasti marjapuskille ja pienen haistelun jälkeen se kääntyi katsomaan minua - ja voisin vaikka vannoa, että sen ilme oli: "tässä niitä marjoja on ollut, minne ne ovat kadonneet ? Auta !"

Papu ei siis tietenkään komentanut minua, katsoi vain aidosti hädissään/kummissaan olevan näköisenä ja selvästi oletti minun tarjoavan jonkun ratkaisun marjakatoon. Liikuttavaa miten tuo karvaturkki luottaa meikäläiseen myös tällaisissa hätätapauksissa :)

No, muutama marja löytyi ylemmiltä oksilta.

Mätsäreitä...

Kahtena viime viikonloppuna tyttäreni on vienyt Papun Matchshow:n. Kultaa ja kunniaa ei ole tullut, mutta palkintosijoille on sentään päästy :)

En tiennyt Matchshow -toiminnasta mitään, kun tyttäreni värväsi minut kuskaamaan häntä ja Papua läheiselle Konalan kentälle, jossa Papu siis oli ensimmäistä kertaa tyttäreni ohjaamana näyttelyssä. Viime viikonloppuna vietimme kaunista syyspäivää Veikkolan koirakerhon järjestämässä tilaisuudessa.

Saimme molemmilla kerroilla matchissä sinisen nauhan: molemmat tuomarit sanoivat koiran näyttävän hyvältä tai erinomaiselta, mutta sekä esittämisessä, että koiran käyttäytymisessä oli siis parannettavaa.

Molemmat tuomarit olivat erittäin ystävällisiä ja kannustavia. Konalassa tuomari neuvoi, miten voisi parantaa esiintymistä sinisten kehässä ja tuloksena olikin hieno neljäs sija - voit arvata, että tyttäreni oli iloinen ja innoissaan.





Yksi Papun ongelmista on se, että kun tuomari kumartuu kyykkyyn, luulee koiramme, että nyt pitää antaa pusu. Veikkolassa Papu onnistui lähes kaatamaan tuomarin, joka tosin naureskeli innokasta pusuttajaamme.

Näyttelykokemus tietysti karttuu ja tyttäreni treenaa Papun kanssa sekä "seisomista näyttelyasennossa", että kehässi liikkumista. Nyt täytyy vielä opettaa, että kaikkien kohdalla kyykistyminen ei tarkoita pusun pyyntöä :)

Kauhea kolari...

Viime viikolla ajoin polkupyörälläni kolarin koiran kanssa... onneksi koiralle ei käynyt kuinkaan ja minäkin selvisin kipeällä, verisellä polvella.

Minä katson aina tarkkaan ennen ohitusta koirien tilanteen
- onko koira kiinni lyhyellä narulla
- onko omistaja huomannut minut
- voinko ohittaa turvallisesti

Juuri näin tein tälläkin kerralla ja kun huomasin omistajan ottavan koiran viereensä ja nyökkäävän minulle, nousin polkemaan pystyasennosta... ja kun olin juuri koiran kohdalla se syöksyi etupyörääni kohti. Ehdin jarruttaa, mutta koiran kylki osui pyöräni etupyörään ja koira tömähti maahan.

Ja miksi tämä tapahtui? Koira näki lähistöllä kaksi muuta koiraa ja päätti rynnätä niitä kohti (koirat olivat tulossa tapahtumapaikalle). Ajoin pyörätien toista laitaa ja normaalisti koira ei olisi syöksyllään pyöräni alle ehtinyt, mutta... koiran ulkoiluttaja ei ollut painanut flexin stop -näppäintä ja niin koiralla oli viitisen metriä vapaata narua...

Minä kaaduin ja iskin polveni hiekkaan. Noustessani tarkistin heti koiran, joka nuoli iloisesti kättäni ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä pelästyin melkoisesti, sillä luulin koiralle käyneen pahasti. Onneksi näin ei ollut.

Mitä tästä opimme:
1) Polkupyöräilijät! Varokaa ohitettavia koiria.
2) Koirien taluttajat! Ottakaa koira aina lyhyelle narulle pyörien läheisyydessä JA painakaa sitä nappia
3) Koirat! Malttakaa mielenne, kyllä ne nartut odottavat vielä pyöräilijän jälkeenkin
4) Ja polkupyöräilijät - muistakaakin käyttää kypärää !

Marjanpoimijoita

Papu oppi viime kesänä etsimään ja syömään mustikoita suoraan pensaista. Ensi alkuun sille sai näyttää marjoja (ja toden sanoakseni jopa syöttämään kädestä), mutta sitten jossain vaiheessa, kun osoitin sille sormella puskaa ja sanoin: "Syö", se hiffasi.

Myöhemmin elokuussa Papu on ollut aika tarkkana tyttönä muidenkin marjojen suhteen. Lähialueen kulkureiteillä olevat vadelmat ja aroniat (?? mustan viinimarjan näköinen marja) ovat Papun suurta herkkua. Se myös äkkää uusilla reiteilla marjapuskat pitkän matkan päästä - kotiteillä se tietysti tietää, että kulman takana on se pensasaita, joka maistuu hyvälle.

Ja näyttääpä mustikat maistuvan muillekin, kuten Hesarin koirablogin Miskalle

Syksy vie tietysti mustikat mennessään, mutta nythän alkaa se sieniaika. Jospa viimeinkin saisin neitikoiramme etsimään minulle sieniä...javascript:void(0)

Jäätelökö hyvää kun yksin syö ?

Jatketaan lauluteemalla - kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti jäätelön syömisestä.


Kesäinen kuva on tilanteesta, jossa olimme syöneet herkkujäätelöä ja annoimme sitten (tarkasti kaalitun) jäätelörasian Papun tarkistettavaksi. Ensin Papu toki nuolee rasian sisältä ja ulkoa - siinähän on suuri joukku herkkumolekyylejä, joita ihmissilmä ei ehkä huomaa, mutta jotka saavat tarkkanenäisen neitimme innostumaan.



Kun rasiaa on tarpeeksi nuoltu ja ollaan varmoja, että jäljellä on pelkkää pahvia, voidaan aloittaa varsinainen silppurityö.

Papu saa lähes poikkeuksetta vähän askarreltavaa silloin kun se jää yksin kotiin. Se repii riemuissaan pahvipaketteja (maitopurkkeja jne), varsinkin kun usein paketista vielä löytyy joku herkku. Kotiin tultaessa tosin odottaa silpun kerääminen, mutta se on pieni vaiva koiran "hyvästä harrastuksesta" (ja ehkä sen vuoksi Papulainen ei tee mitään tihutöitä.

Mitä kuuluu Papu-Leena

..vieläkö sun ihanteena on Beatles ja George Harrison ?


No ehkei Papun kuulumisista kuitenkaan ole kulunut ihan niin kauan kuin tuossa mainitussa laulussa, mutta sen verran kuitenkin, että teillä lukijoilla on varmasti ollut aihetta ihmetellä mitä Papulle kuuluu. No, voin kertoa, että Papulle kuuluu pelkkää hyvää.

Papu oli kesällä missikisoissa ja menestyi hienosti. Sillä välin kun muu perhe matkusti Saimaall vuokraveneelle, johon ei voinut ottaa koiraa, Papu matkusti kesäleirille kasvattakenneliinsä ja pääsi kesäleirin kunniaksi myös Karjaalle koiranäyttelyyn:
Karjaa 12.07.-09, AVO-ERI 2, PN4 tuomari Paula Rekiranta, Suomi:

"Erittäin hyvän tyyppinen narttu, jolla oikeat rungon mittasuhteet.
Hyvä päänmalli. Kuono osa voisi olla hieman täyteläisempi silmien alta.
Hyvä ilme. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat.Hyvä luusto. Oikea karvanlaatu. Yhdensuuntaiset liikkeet"

Enpä olisi itse osannut paremmin sanoa - paitsi ehkä ihana luonne:)

Papu viihtyi kotikennellissä hyvin - kiitokset Hannalle !

Muu osa lomasta oltiinkin sitten tiiviisti yhdessä ja Papu on liikuttavan iloinen aina kun (mökillä) kaikki nukkuvat käytännössä samoissa tiloissa niin, että se voi käydä helposti tarkistamassa nukkuvien tilanteen.

Papu on muuten siinä hyvin hienotunteinen. Jos joku oikeasti nukkuu, ei Papu työnnä viehättävää, mutta viileän kosteaa kuonoansa nukkujan poskeen. Ja kun viimein raottaa silmiään saa palkinnoksi tasajalkaa hyppivän, häntää heiluttavan ja kiemurtelevan (tätä kaikkea yhtäaikaa) koiran kuonopusun, joka saa kyllä päivän lähtemään heti käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Kesäpapu

Viimeinkin ehdin taas tänne blogiin asti.


Papun kesä on jo pitkällä. Kuukauden päivät se on nauttinut lasten kotonaolosta - ei koulusta odottelua, vaan pitkiä kävelyretkiä jo päivällä. Samalla Papun juoksuaika on ollut ja mennyt ilman mitään ihmeitä. Juoksun aikana koiramme on toki tavallista aktiivisempi haistelemaan kaikkea mahdollista, mutta muuten kyllä ihan oma sopuisa itsensä. Tosin pari lähistön uroskoiraa olivat kuulemma menettäneet ruokahalunsa Papun tultua niitä vastaan kadulla...


Viime viikon helle oli Papustakin melkein liikaa. Koira seurasi kävelyillä kyllä reippaasti, mutta kotona vettä kului ja kieli roikkui suusta (muutenkin kuin ruuan vuoksi).

Nyt on HesaCup -viikko ja vietämme osan ajastamme kentän laidalla kannustaen. Osa peleistä on onneksi sellaisissa paikoissa, johon koiran voi ottaa mukaan, mutta jotkut pelit jäävät kyllä Papulta katsomatta.

Kiireinen toukokuu

Valitettavasti tämä toukokuun on ollut kovin kiireinen ja samalla kun tuo nettiyhteys temppuili, on blogin päivitys ollut harmittavan satunnaista. Tiedän jo suoraan, että seuraavat kaksi viikkoa ovat myös melkoisen kiireisiä, mutta yritänpä silti päivitellä Papun tapahtumia tänne blogiin luettavaksi.



Kuten viime viikolla arvelinkin, Papulla alkoi juoksuaika eilen ja koira oli koko eilisen päivän hyvin väsyneen oloinen. Tosin väsymykseen saattoi hyvinkin olla syynä myös se, että keskiviikosta lauantaihin olimme eräällä vuokramökillä ja Papu ui sydämensä kyllyydestä... Heittelimme sille keppiä noudettavaksi ja Papu noutikin kepit hyvin - vaikka sitten kun se nousi maihin ja pudisteli itsensä voimalla kuivaksi, tuppasi keppi aina samalla lentämään kaaressa :)

Heitimme Papulle myös frisbeetä, joka kuitenkin upposi. Papu kahlasi frisbeen luo ja yritti sitten tassuillaan saada sen ylös - ei onnistunut. Sitten yritimme houkutella sitä nappaamaan sitä veden alta ja Papu yrittikin pari kertaa työntää kuonoaan vedenalle, mutta yritykset päättyivä melkoisiin pyrskähdyksiin.

Aina muutaman noudon jälkeen Papun oli pakko ottaa "hepulit" ts. juosta hirmuista vauhtia ympyrän/ellipsin muotoista rataa matalaa täysvauhti -juoksua. Ranta oli aika kivikkoinen ja metsäinen ja oli hieno nähdä kuinka taitavasti Papu piti vauhtia yllä tuossa vaikeassa maastossa. (Täytyypä yrittää ottaa siitä mielikuvaharjoituksia suunnistusta varten... usein rastin lähellä tulee juostua ympyrää, vaikkakin ei ehkä ihan yhtä vauhdikkaasti kuin Papu).

Tietoliikenneongelmia...

Kotiyhteyteni on nyt ollut jonkin aikaa poikki.. Elisa epäilee kaapelivikaa ja etsii parhaillaan "vapaata" korjaajaa... Bloggaus jatkuu kun yhteys palaa..


PEKKA

PS. Papulla on kaikki tietysti hyvin. Vähän vaikuttaa siltä, että sille voisi olla juoksut tulossa - niin tarkasti se taas nuuskii kaikki mahdolliset muiden koirien hajut...

Wapun jälkeistä elämää

Kävin vapunjuhlintaan liittyen Papun kanssa hakemassa polkupyöräni asemalta (en uskaltanut jättää sitä juhlijoiden käsiin vappuyöksi). Menimme siis asemalle jalan ja osan paluumatkasta (vajaa 2km) tulimme niin, että minä ajoin ja Papu seurasi vieressä.

Kirjoitin joitakin viikkoja sitten Papun ja minun juoksulenkeistä ja siitä, kuinka Papua juoksulenkillä jää helposti vähän jälkeen (sitä joutuu joskus lähes vetämään). Pyörällä kaikki on toisin, Papua joutuu pikemminkin hillitsemään.

Olisiko niin, että minun juoksuvauhtini on Papulle niin hidasta, että se ei oikein ymmärrä, että senkin pitäisi juosta :) Pyörän vieressä Papu juosta jolkutti ja virnisteli tyytyväisenä.

Papun kanssa on muutenkin kiva käydä kävelyllä - sen häntä heiluu ilon merkkinä ja usein se virnistää iloisen näköisenä. Ilopilleri - myös sateella.

Papun lukijakyselystä ja muuta statistiikkaa

Kyselin viime viikon aikana blogissani lukijoiden lemmikeistä ja 24 lukijaa (mukaanlukien minä itse) huomasi vastata kyselyyn.

Näistä 24:stä
* 13 oli Lapukan omistajia,
* 5 oli noutajan tai muu koiran omistajia
* 2 oli kissaihmisiä :)
* 4 oli ilman lemmikkiä

Käytän sivustollani statcounterin tilastointia - se laskee lukijoiden käynnit päivätasolla.. ohessa viime viikon tilastot:

Weekly Stats Report: 20 Apr - 26 Apr 2009
URL: http://papukoira.blogspot.com/
Total/Avg
Pageloads 208/30
Unique Visitors 142/20
First Time V. 77/11
Returning V. 65/9

Keskimäärin sivustolla käy siis 30 eri lukijaa päivässä - 2/3 on uusia ensikertaa sivustolla ja 1/3 palaavia lukijoita. Kiitos teille kaikille, myös vahingossa sivulle osuneille...

Papu 2v. !

Vastahan se oli ihan rääpäle pehmonalle...


Ja nyt jo tasan 2v !!!
Onnea Papu !!!!
(Nakkikakku on tulossa...)

Onko Papu salakuljettaja ?

Vaikka kuvassa esiintyvä koiramme näyttääkin vakavamieliseltä mallikansalaiselta, olemme joutuneet miettimään harjoittaako se salakuljetusta..



Papulla on pari kertaa vuodessa karvanlähtö ja silloin tuntuu siltä, että on ihan sama kuinka usein imuroi tai lakaisee - aina vaan on lisää karvoja lattialla. Huhti- ja maaliskuu ovat onneksi olleet karvojen suhteen helppohoitoisia.

Viime viikot on saanut kuitenkin olla tarkkana hiekan ja pölyn kanssa. Lähikatumme ovat pääosin hiekkateitä ja varsinkin vähänkin kostealla kelillä hiekkaa/tomua tarttuu yllättävän helposti. Lisäksi Papu onnistuu välillä jotenkin kätkemään huomattavan määrän likaa: vaikka on kuinka hyvin pyyhkivinään pyyhkeellä ja tarkistaa tassut ja mahanalusen, niin yht'äkkiä huomaa Papun jättäneet johonkin kohtaa lattiaa hiekkakasan tai märemmän hiekka/mutajäljen...

Muiden perheenjäsenten jäljiltä lika voisi tietysti olla osoitus leväperäisyydestä ;) mutta kun se osuu omalle kohdalle ei voi kuin ihmetellä miten Papu onnistuu salakuljetuksessaan.

Lemmikkikysely

Kokeilen tässä Bloggerin -kysely widgettiä. Katso tuohon oikealle Papun kuvan alle: siinä on kysely lukijoiden lemmikeistä: Onko koira (Lapukka, noutaja, muut), tai kissa tai ei lemmikkiä .. täytyy muuten lisätä vielä "muu lemmikki..."

Tällä hetkellä tilastossa on vain yksi lukija (siis minä) ja Lapukat ovat suurin ryhmä 100% osuudella :)

Napsauta siis lemmikkitilanteesi mukaista nappia... JA paina VOTE -näppäintä...

Kurakuvia

Lumet ovat aika lailla kadonneet - vaikka tänä aamuna pieniä hiutaleita näkyikin ja katolta tippuvat sulavan kuuralumen pisarat kimmelsivätkin kauniisti aamuauringossa.


Läheinen metsäkin on täysin lumeton, vaikkakin paikoittain melkoisen märkä - purot ovat ääriään myöten täynnä ja siellä täällä on suuria lammikoita, jotka katoavat kesään mennessä. Papu on tietysti vesiesteistä mielissään. Se hyppää aina tilaisuuden tullen rapakkoon ja on täynnä koirariemua. Ensin ajattelin estää sitä, mutta sitten totesin, että koska kahlaaminen on sille selvästi suuri huvi, en estä sen vesipehaamista... onhan koirallakin oikeus harrastaa iloisia asioita (,joista ei ole muille haittaa).


Koirapuistomme mutavelli sen sijaan on toinen asia. Puisto on muuten ihan loistava: iso, metsäinen ja varjoisa (tätä arvostaa sitten kesällä kuumimpaan aikaan), mutta siellä on yksi mutavellipaikka, johon vesi kerääntyy. Puiston viereen on tehty pyörätie ja suunnittelijat eivät ole oikein miettineet noita vesikaatoja.. kaikki valuu puistoon, siellä lätäkköön ja jos vettä on oikein paljon, vielä lätäköstä portin alitse tielle.

Papu ei tietenkään välitä onko vesi lammikossa vai mutalätäkössä, mutta huoltohenkilökunnalle seuraukset ovat aivan erilaiset. Toissapäivänä puistossamme oli kaksi vaaleaa lapukkaa, jotka näyttivät aika lailla Papun värisiltä innostuttuaan telmimään mudassa.



Yleensä käymme puistossa kuitenkin päivittäin - oli mutaa tai ei. Papulla on useita hyviä koirakamuja, joiden kanssa se saa heti hurjat juoksu ja painileikit pystyyn. Ja jos kavereita ei ole, Papu tähyilee ohikulkevia ihmisiä .. tuleekohon tuolta kavereita?

Papu hätäilee

Tänään, illemmalla, Papulla oli vähän hätäinen olo. En itse ollut kotona, mutta vaimoni kertoi koiramme hätäilystä:

Papu oli yht'äkkiä tullut levottomaksi, mennyt istumaan terassin oven eteen ja pienen vilkuilun jälkeen koputtanut sitä tapansa mukaisesti varovaisesti tassullaan/kynnellään. Kun ovea ei heti avattu, oli koiramme koputtanut sen verran vaativasti, että vaimoni totesi sen haluavan ulos varmasti hyvästä syystä (so. tarpeesta). Kun koira päästettiin ulos, se kierteli pihalla mutta ei sitten kuitenkaan tehnyt mitään... Siispä mentiin takaisin sisälle... ja sama toistui.

Sitten Papu sai idean: se siirtyi kodinhoitohuoneen ovelle, josta normaalisti lähdetään kävelylle - kun ei mennä omalle pihalle. Vaimoni äkkäsi, että Papu selvästi haluaa pois omalta pihalta ja otti talutushihnan ja vei Papun pienelle kävelylle ja... suoritti läheisen ojan pohjalle melkoisen ripuloinnin.

Koiramme ei käytännössä ulosta omalle pihalle ja muutenkin se pyrkii tekemään tarpeensa johonkin syrjäiseen paikkaan (usein ojiin).

Olisko Papu niin fiksu, että kun se ei päässyt terassin ovesta kävelylle, se päätyi viestittämään toisella ovella suurta tarvettaan. Aika fiksuhan se tietysti on :)

Marley and Me

Jos haluat käsityksen siitä millaista on lapukkaperheen elämä, niin käy katsomassa Marley -koirasta kertova elokuva Marley and Me. Leffa on tehty samannimisen kirjan pohjalta ja kuvaa varsin hauskalla ja myötämielisellä tavalla lapukan kanssa elämistä.

Ohessa linkki elokuvan kotisivuille - siellä on kuvagalleria ja trailereita, joista kaikki lapukan ystävät varmasti ilostuvat.

Hyvää Pääsiäistä Lukijat !

Lenkkeily jatkuu

Tänään oli varmaan tämän kevään kuraisin päivä. Eilisen aikana lumet ovat lähes kokonaan sulaneet ja sen johdosta kadut (varsinkin hiekkakadut) ovat hyvin kuraisia. Me emme Papun kanssa kuraa pelkää (vaikka välillä sen määrä eteisessä hirvittääkin) ja lähdimme tänään kevään toiselle juoksulenkille.


Varustus oli sama kuin viime kerralla ja lenkkireittimmekin kulki ensimmäiset 1,5 km samoja teitä. Viime kerralla en halunnut juoksuttaa koiraa ensimmäisellä lenkillä liian läkähdyksiin, mutta tänään päätin juosta koko lyhyen-perus-lenkin (n.5km).

Papu seurasi koko matka kohtuullisen hyvin. Pari kertaa se innostui jopa "vetämään" minua, mutta suurimman osan matkasta se juoksi taas pari askelta takanani. Juoksimme koko matkan (noin 36 minuuttia) 3-4 puskakäyntiä lukuunottamatta.

Pari kertaa jouduin nykäisemään hihnasta, kun koira vähän hidasteli (mainittakoon tässä, että juoksuvauhtimme oli tosiaan > 6min/km, joka on kohtuullisen hidasta lönköttelyä - koira seuraa tuota vauhtia lähes "kävelemällä").

Yritän nyt tihentää koirajuoksut 1-2 kertaan per viikko - tämän lisäksi on käytävä omilla pidemmillä lenkeillä - ajatelin nimittäin käydä taas kerran köpöttelemässä Länsiväylä Juoksun 17,4km

Flexi poikki

Aamulla vaimoni kävi Papun kanssa kävelyllä ja Papu oli äkännyt ohi tassuttelevan kissan... Papu ryntäsi kissan perään (vaikka tiesinkin, että talutushihna estää saalistamisen) ja yllätys oli suuri kun flexin naru poikkesi.

Papu taisi yllättyä enemmän - onneksi kissa livahti niin nopeasti, ettei Papu lähtenyt sitä tavoittamaan.. vaikka kissan nimi ei varmaan ollutkaan "Toinen maailmansota", niin kyllä koiramme olisi voinut saada melkoisen opetuksen siitä ketä kannattaa jahdata ja ketä ei...

Papu hermostuu tontuista

Kävelin viikonloppuna Papun kanssa yhtä normilenkkiämme kun Papu yht'äkkiä sähköistyi,jähmettyi ja alkoi murista. "Mitä kummaa?", ihmettelin ja katsoin suuntaan johon Papun katse oli nauliutunut.



Ensin en keksinyt mitään, mutta sitten äkkäsin: Espoon puutarhapalvelu oli käynyt huputtamassa tien vieressä olevat neulaspuut, jotka istutettiin myöhään viime syksynä kun uusi ohikulkutie oli valmistumassa). Puut näyttivät ihan vihreiltä tonttulakeilta tai kääpiöiltä kaapujen suojassa (minun mielestäni) mutta en ole ihan varma miksi Papu niitä kuvitteli.

Yritin houkutella koiraa haistamaan lähintä ja pienintä mäntyä, mutta Papu seisoi jalat harallaan eikö liikahtanutkaan. Haukottelin osoittaakseni tilanteen vaarattomuuden, mutta Papu ei tällä kertaa signaaliani ottanut vastaan.

Loppujen lopuksi ei auttanut muuta kuin tehdä pari "istu", "makaa" harjoitusta ja palkita Papu niistä. Sitten kävelimme muina miehinä kadun yli ja jätimme pelottavat virhepeikot seisommaan selkämme taakse. Papu vilkaisi niitä vielä pari kertaa olkansa yli.

Seuraavana päivänä teimme saman kierroksen ja nyt nuo mytyt olivat ihan vaan jotain myttyjä... Papu kävi haistamassa niitä ja katsoi sitten minua.. ja voisin vaikka vannoa, että ilmeen perusteella sitä vähän nauratti edellisen päivän hölmöilyt.

Lenkkikaveria väsyttää..

Aloittelin Papun kanssa viime viikolla lenkkeilyn lyhyellä 2km juoksulla. Kuvassa Papu lenkin jälkeen.



Laitoin Papulle hiihtolomalla ostetut valjaat, mutta vaihdoin normitaluttimen punaiseen noutajahihnaan - tarkoitukseni on opettaa Papulle, että tuolla punaisella hihnalla ei mennä haistelemaan kaikkia mahdollisia hajuja, vaan töihin (so. lenkille).

Lenkki sujui yllävän hyvin, vaikka Papu ei ihan täysin tainnut vielä ymmärtää mistä oli kyse. Koira seurasi hyvin, mutta pari kertaa se iski jarrut täysille ja ryntäsi haistelemaan jotain lumen alta paljastunutta herkkua. Juostessa täytyy siis tarkkailla koiraa jonkin verran, ettei tule nykäistyksi kumoon.

Olin toivonut, että Papu innostuisi hiukan vetämään, jolloin saisin hyvää vetotreeniä, mutta koira seurasi suurimman osan lenkistä puolisen metriä takanani. Onneksi en sentään joutunut vetämään sitä.

Heittelin koiralle makupaloja ja ihan aina napit eivät menneet suoraan kitaan --> Papu pysähtyi tietysti niitä noukkimaan. Ensi kerralla taidan ottaa naksuttimen mukaan ja aina kun Papu tulee hiukan eteeni, naksautan ja annan sitten makupalan.. eiköhän se tästä.

Papusta tulee varmasti loistava lenkkikaveri !

Hankikanto

Tällä viikolla lumet ovat päivisin sulaneet melkoisesti, mutta öisin on ollut pakkasta ja tämän seurauksena aamuisin on ollut hankikanto. Kantoa tosin täällä Espoossa on ollut vain sen verran, että lumi kestää koiran alla.

Papua oli hauska seurata ensimmäisenä hankikantoaamuna: koira hypähti tieltä lumelle ja oli selvästi yllättynyt, kun lumi ei upottanutkaan. Papu pysähtyi ja paineli lunta tassuillaan... kun lumi sitten kesti hyvin, se jatkoi matkaansa aamutoimilleen.

Papu muuten tekee aina isot ja pienet tarpeensa jonnekin syrjemmälle, ei koskaa tielle tai jalkakäytävälle (ei edes reunalle). Kirjoitin aiemmin tuosta talviaikaan löystyneestä jätehuollosta ja ymmärrän toki, että joskus se johtuu siitä että koira kahlaa (flexin avulla) kauas hankeen ja taluttaja on pikkukengissä..

Kurakausi aluillaan

Viimeiset pari kuukautta koiran kanssa elo on ollut helppoa: ei kuraisia tassuja, ei kuraista mahanalustaa. Ulkoa on päästy sisälle pienellä pyyhekuivauksella.

No, aikansa kutakin - seuraavat viikot lienevät melkoista kurarallia. Pahin kurapaikka on ikävä kyllä läheisen koirapuiston nurkkaus. Puisto on muuten tosi hyvä: iso ja "metsämäinen", mutta viereen tehty pyörätie ohjaa puistoon sade- ja sulavedet ja ne kerääntyvät valtavaksi mutalammikoksi, jota Papu tietenkin rakastaa.

Täytyy vain kaivaa isommat koirapyyhkeet esiin.

Samalla kun lumet sulavat, paljastuvat kävelyteiden hiekotukset. Ja koska hiekka on nykyään mursketta, on se hyvin terävää ja ulkoa tultua pitää aina tarkistaa, ettei teräviä kiviä ole jäänyt koiran anturoiden kätköihin. Me olemme säästyneet murskevaurioilta, mutta kuulin että jotkin koirat ovat saaneet pahoja haavoja - ei mikään ihme, sillä ko. murske on itseltäni puhkonut pari kertaa polkypyörän kumit.

Papun lonkat arvioitu

Papu käytettiin hiihtolomalla lonkkakuvissa ja viime viikolla tulivat tulokset:
Terveystulokset
Päiväys Kohde Tulos
2.3.2009 kyynärnivel 0/0
lonkkanivel C/A

Papua ei lonkkakuvat huoleta, vaikka se onkin tässä mietteliäänä:


Tärkeintä oli selvittää, että koirallamme ei ole mitään nivelongelmia (ettemme rasittaisi nivelongelmaista koiraa juoksuttamalla) - terveystilanne oli selvä jo lääkärin jälkeen, nyt saimme vain sitten viralliset leimat.

Ja talvi jatkuu, mutta mitä paljastuu hankien alta

Talvi tuntuu siirtyneen tammi-helmikuulta paremminkin maaliskuulle. Lunta sataa yhä vaan, vaikka viikonloppuna jo näyti siltä, että aurinko porottaa lumet hetkessä "menneen talven lumiksi"...



Papua ei lumentulo tietenkään haittaa, vaikka se tuntui viime viikolla olevan intoa täynnä kun sulavat lumet paljastivat kätketyt aarteensa: Hankien alta, katköissä maan, koiranjätökset katsovat koirien taluttajaa.. Ja vaikka tästä olen joskus aiemminkin kirjoittanut, niin kertaus ei liene pahitteeksi.

Jotenkin tuntuu siltä, että osa meistä koiranomistajista unohtaa talveksi hyvät tapansa ja jättävät keräämättä koiriensa jälkeen jättämät jätökset. Silloin kun en ollut vielä koiranomistaja, minua inhotti kun läheisen koirapuiston viereistä pyörätietä reunusti lumien jälkeen vieri vieressä koirien jättämiä läjiä - nyt se hatuttaa vielä enemmän kun tiedän miten pienellä vaivalla asuinalueemme pysyisi siistinä. Kesällä läjiä jättävät vain jotkut tosi "urpot", mutta talvella tyhmyys tiivistyy ja sen huomaa näin kevään kynnyksellä.

Siispä: otetaan ne pussit taas mukaan ja käyttöön...

Papu sai valjaat

Pari viikko sitten ostimme Papulle ensimmäiset valjaat. Jostain syystä valjaiden hankinta oli jäänyt, vaikka siitä oli kyllä perheemme koira-asiantuntijoiden kanssa keskusteltu.

Valjaat löytyivät läheisestä Mustista ja mirristä, jonka myymälässä meitä palveltiin kolmen lapukan omistajan asiantuntemuksella. Tärkeinä on tietysti löytää sellaiset kestävät valjaat, jotka sopivat koiralle mahdollisimman hyvin. Muina kriteereinä on hyvä pitää helppokäyttöisyyttä ja tietenkin heijastimia, vaikka pimein vuodenaika onkin taas voitettu.



Papu tottui valjaisiin heti ja vaikka Papu pääsääntöisesti kulkeekin hyvin hihnassa (armoton vetohalu yllättää vain kun se huomaa koirapuiston aidan takana kaikki parhaat kaverinsa sitä häntäheiluen odottamassa), ovat valjaat myös taluttajalle jotenkin helpommat käsitellä. Olen lisäksi suunnitellut jäljestämisen aloittamista Papun kanssa ja siinähän valjaat ovat tärkeät. Mietin vain pitäisikö koiralle ostaa työvaljaat erikseen, jotta se tietäisi milloin mennään tavalliselle lenkille ja milloin jäljestämään tai juoksulenkille.

Jäljestämisestä oli juttua Hakuruutu lehdessä (Uudenmaan noutajakoirayhdistyksen jäsenlehti) ja siinä oli linkki Noutajakoirayhdistyksen sivulle, josta mejä löytyy harrastukset -linkin alta. Lisäksi löysin lyhyellä googletuksella useita linkkejä aiheeseen mm. tässä. Vaikuttaa hyvin mielenkiitoiselta, vaikka en itse metsästäkkään.

Onni on luminen maa

Papu rakastaa lumessa kierimistä. Luulen, että osaksi se tekee sitä saadakseen turkista irtoavat karvat pois ja osaksi siksi, että se vain nyt on niin mukavaa.

Useimmiten koiramme päättää ulkoilumme pihamaalla kierimiseen. Se venyttelee ja selvästi nauttii koko rahalla.

Nämä kuvat on otettu pari päivää sitten läheisessä koirapuistossa, jossa kierimiseen oli vaikeampi keskittyä, kun kavaljeerit tuppasivat koko ajan nenällään...

Kolmas haukku toden sanoo

Papu on nyt hakkunut kolmannen kerran elämänsä aikana. Koiramme on siis aika hiljainen otus - se kyllä joskus urahtaa kertoessaan, että nyt pitäisi saada haistella vielä hetki tätä kaverin jättämään pisuläikkää ja koira puistossa se voi joskus murahtaa, jos leikki menee sen mielestä liian kovaksi.



Torstai -iltana tyttäreni ahersi ensin pihalla lumitöissä ja teki sen jälkeen olohuoneemme ikkunan alle suuren porkkananenäisen lumiukon, joka tuijotti suoraan sisälle. Kun vähensimme sisävalaistusta niin, että ukko näkyi paremmin, sähköistyi Papun olemus ja se yllätykseksemme haukahti pari kertaa (kuono kiinni ikkunassa).

Tätä ennen Papu oli haukahtanut ensimmäisen kerran kun se yritti saadaa ihan pentuna peilikuvansa leikkimään kanssaan ja se tyhmä toinen pentu ei tullut sieltä peilistä, vaikka Papu oikeaoppisesti kutsui sitä leikkiin. Toinen haukahdus kuultiin viime vuonna, kun harakka laskeutui ihan Papun nokan eteen pihallamme.

Tyttäreni vei Papun pihalle tutustumaan haukkukohteeseen ja Papu hypähti seisomaan takajaloillaan ukkoa vasten. Epäselväksi jäi vain se, yrittikö Papu viestiä vahtivansa ja suojelevansa meitä oudolta otukselta, vai yrittikö se siepata houkuttelevan porkkananenän. Itse olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon - ehkä haukahduskin tuli siitä, että se havaitsi meidän jättäneen ulos ruokaa pakastumaan..

Uusi aloitus...

Huh - kylläpä meni loppusyksy, joulu ja alkuvuosi hetkessä. Syksyllä iltojen pimetessä tuntui, ettei aika riitä millään tämän blogin kirjaamiseen ja niin se unohtui ikävä kyllä muutamaksi kuukaudeksi.

Nyt, kun aamulla on jo valoisaa ja illallakin työmatkalla ei tarvitse otsalamppua, on hyvä hetki aloittaa Papun blogi uudelleen.

Papu on voinut oikein hyvin eikä mitään ihmeitä ei ole tapahtunut - paino on pysynyt (nappiruokailun ansiosta?) tasaisena ja kun viime viikolla kävimme kuvauttamassa Papun lonkat, saimme taas kerran eläinlääkäriltä kehuja... Ja lonkat näyttäisivät olevan ihan ok - vaikka lopullinen lausunto tietysti kuullaan vasta myöhemmin.

Hiihtolomalla olimme koiramme kanssa Jämillä hiihtämässä (murtsikkaa) ja teimme siellä pitkiä kävelyretkiä koiran kanssa - ladullehan sitä ei oikein kannata ottaa. Jämillä on upeat hiihtomaastot ja useita sellaisia majoitusvaihtoehtoja, johin voi ottaa koiran mukaan. Papu oli tietysti hyvin innoissaan kun oli koko lauma yötä päivää yhdessä ja "leirioloissa" koirakin nukkui samoissa huoneissa meidän muiden kanssa.

Pyrin nyt kirjaamaan kerran viikossa tuoreita Papu-uutisia ja samalla päivittämään tänne vähän tuoreempia kuvia neidistä.


Ai niin - kirjoitin syksyllä Papun salaisesta intohimosta nukkua sohvalla (lue täältä) - se on vieläkin akuutti ongelma... hyviä vinkkejä otetaan vastaan...