Läheinen metsäkin on täysin lumeton, vaikkakin paikoittain melkoisen märkä - purot ovat ääriään myöten täynnä ja siellä täällä on suuria lammikoita, jotka katoavat kesään mennessä. Papu on tietysti vesiesteistä mielissään. Se hyppää aina tilaisuuden tullen rapakkoon ja on täynnä koirariemua. Ensin ajattelin estää sitä, mutta sitten totesin, että koska kahlaaminen on sille selvästi suuri huvi, en estä sen vesipehaamista... onhan koirallakin oikeus harrastaa iloisia asioita (,joista ei ole muille haittaa).
Koirapuistomme mutavelli sen sijaan on toinen asia. Puisto on muuten ihan loistava: iso, metsäinen ja varjoisa (tätä arvostaa sitten kesällä kuumimpaan aikaan), mutta siellä on yksi mutavellipaikka, johon vesi kerääntyy. Puiston viereen on tehty pyörätie ja suunnittelijat eivät ole oikein miettineet noita vesikaatoja.. kaikki valuu puistoon, siellä lätäkköön ja jos vettä on oikein paljon, vielä lätäköstä portin alitse tielle.
Papu ei tietenkään välitä onko vesi lammikossa vai mutalätäkössä, mutta huoltohenkilökunnalle seuraukset ovat aivan erilaiset. Toissapäivänä puistossamme oli kaksi vaaleaa lapukkaa, jotka näyttivät aika lailla Papun värisiltä innostuttuaan telmimään mudassa.
Yleensä käymme puistossa kuitenkin päivittäin - oli mutaa tai ei. Papulla on useita hyviä koirakamuja, joiden kanssa se saa heti hurjat juoksu ja painileikit pystyyn. Ja jos kavereita ei ole, Papu tähyilee ohikulkevia ihmisiä .. tuleekohon tuolta kavereita?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti