Kiireinen toukokuu

Valitettavasti tämä toukokuun on ollut kovin kiireinen ja samalla kun tuo nettiyhteys temppuili, on blogin päivitys ollut harmittavan satunnaista. Tiedän jo suoraan, että seuraavat kaksi viikkoa ovat myös melkoisen kiireisiä, mutta yritänpä silti päivitellä Papun tapahtumia tänne blogiin luettavaksi.



Kuten viime viikolla arvelinkin, Papulla alkoi juoksuaika eilen ja koira oli koko eilisen päivän hyvin väsyneen oloinen. Tosin väsymykseen saattoi hyvinkin olla syynä myös se, että keskiviikosta lauantaihin olimme eräällä vuokramökillä ja Papu ui sydämensä kyllyydestä... Heittelimme sille keppiä noudettavaksi ja Papu noutikin kepit hyvin - vaikka sitten kun se nousi maihin ja pudisteli itsensä voimalla kuivaksi, tuppasi keppi aina samalla lentämään kaaressa :)

Heitimme Papulle myös frisbeetä, joka kuitenkin upposi. Papu kahlasi frisbeen luo ja yritti sitten tassuillaan saada sen ylös - ei onnistunut. Sitten yritimme houkutella sitä nappaamaan sitä veden alta ja Papu yrittikin pari kertaa työntää kuonoaan vedenalle, mutta yritykset päättyivä melkoisiin pyrskähdyksiin.

Aina muutaman noudon jälkeen Papun oli pakko ottaa "hepulit" ts. juosta hirmuista vauhtia ympyrän/ellipsin muotoista rataa matalaa täysvauhti -juoksua. Ranta oli aika kivikkoinen ja metsäinen ja oli hieno nähdä kuinka taitavasti Papu piti vauhtia yllä tuossa vaikeassa maastossa. (Täytyypä yrittää ottaa siitä mielikuvaharjoituksia suunnistusta varten... usein rastin lähellä tulee juostua ympyrää, vaikkakin ei ehkä ihan yhtä vauhdikkaasti kuin Papu).

Tietoliikenneongelmia...

Kotiyhteyteni on nyt ollut jonkin aikaa poikki.. Elisa epäilee kaapelivikaa ja etsii parhaillaan "vapaata" korjaajaa... Bloggaus jatkuu kun yhteys palaa..


PEKKA

PS. Papulla on kaikki tietysti hyvin. Vähän vaikuttaa siltä, että sille voisi olla juoksut tulossa - niin tarkasti se taas nuuskii kaikki mahdolliset muiden koirien hajut...

Wapun jälkeistä elämää

Kävin vapunjuhlintaan liittyen Papun kanssa hakemassa polkupyöräni asemalta (en uskaltanut jättää sitä juhlijoiden käsiin vappuyöksi). Menimme siis asemalle jalan ja osan paluumatkasta (vajaa 2km) tulimme niin, että minä ajoin ja Papu seurasi vieressä.

Kirjoitin joitakin viikkoja sitten Papun ja minun juoksulenkeistä ja siitä, kuinka Papua juoksulenkillä jää helposti vähän jälkeen (sitä joutuu joskus lähes vetämään). Pyörällä kaikki on toisin, Papua joutuu pikemminkin hillitsemään.

Olisiko niin, että minun juoksuvauhtini on Papulle niin hidasta, että se ei oikein ymmärrä, että senkin pitäisi juosta :) Pyörän vieressä Papu juosta jolkutti ja virnisteli tyytyväisenä.

Papun kanssa on muutenkin kiva käydä kävelyllä - sen häntä heiluu ilon merkkinä ja usein se virnistää iloisen näköisenä. Ilopilleri - myös sateella.