Kyselin viime viikon aikana blogissani lukijoiden lemmikeistä ja 24 lukijaa (mukaanlukien minä itse) huomasi vastata kyselyyn.
Näistä 24:stä
* 13 oli Lapukan omistajia,
* 5 oli noutajan tai muu koiran omistajia
* 2 oli kissaihmisiä :)
* 4 oli ilman lemmikkiä
Käytän sivustollani statcounterin tilastointia - se laskee lukijoiden käynnit päivätasolla.. ohessa viime viikon tilastot:
Weekly Stats Report: 20 Apr - 26 Apr 2009
URL: http://papukoira.blogspot.com/
Total/Avg
Pageloads 208/30
Unique Visitors 142/20
First Time V. 77/11
Returning V. 65/9
Keskimäärin sivustolla käy siis 30 eri lukijaa päivässä - 2/3 on uusia ensikertaa sivustolla ja 1/3 palaavia lukijoita. Kiitos teille kaikille, myös vahingossa sivulle osuneille...
tiistai 28. huhtikuuta 2009
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Papu 2v. !
Vastahan se oli ihan rääpäle pehmonalle...
Ja nyt jo tasan 2v !!!
Onnea Papu !!!!
(Nakkikakku on tulossa...)
Ja nyt jo tasan 2v !!!
Onnea Papu !!!!
(Nakkikakku on tulossa...)
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Onko Papu salakuljettaja ?
Vaikka kuvassa esiintyvä koiramme näyttääkin vakavamieliseltä mallikansalaiselta, olemme joutuneet miettimään harjoittaako se salakuljetusta..
Papulla on pari kertaa vuodessa karvanlähtö ja silloin tuntuu siltä, että on ihan sama kuinka usein imuroi tai lakaisee - aina vaan on lisää karvoja lattialla. Huhti- ja maaliskuu ovat onneksi olleet karvojen suhteen helppohoitoisia.
Viime viikot on saanut kuitenkin olla tarkkana hiekan ja pölyn kanssa. Lähikatumme ovat pääosin hiekkateitä ja varsinkin vähänkin kostealla kelillä hiekkaa/tomua tarttuu yllättävän helposti. Lisäksi Papu onnistuu välillä jotenkin kätkemään huomattavan määrän likaa: vaikka on kuinka hyvin pyyhkivinään pyyhkeellä ja tarkistaa tassut ja mahanalusen, niin yht'äkkiä huomaa Papun jättäneet johonkin kohtaa lattiaa hiekkakasan tai märemmän hiekka/mutajäljen...
Muiden perheenjäsenten jäljiltä lika voisi tietysti olla osoitus leväperäisyydestä ;) mutta kun se osuu omalle kohdalle ei voi kuin ihmetellä miten Papu onnistuu salakuljetuksessaan.
Papulla on pari kertaa vuodessa karvanlähtö ja silloin tuntuu siltä, että on ihan sama kuinka usein imuroi tai lakaisee - aina vaan on lisää karvoja lattialla. Huhti- ja maaliskuu ovat onneksi olleet karvojen suhteen helppohoitoisia.
Viime viikot on saanut kuitenkin olla tarkkana hiekan ja pölyn kanssa. Lähikatumme ovat pääosin hiekkateitä ja varsinkin vähänkin kostealla kelillä hiekkaa/tomua tarttuu yllättävän helposti. Lisäksi Papu onnistuu välillä jotenkin kätkemään huomattavan määrän likaa: vaikka on kuinka hyvin pyyhkivinään pyyhkeellä ja tarkistaa tassut ja mahanalusen, niin yht'äkkiä huomaa Papun jättäneet johonkin kohtaa lattiaa hiekkakasan tai märemmän hiekka/mutajäljen...
Muiden perheenjäsenten jäljiltä lika voisi tietysti olla osoitus leväperäisyydestä ;) mutta kun se osuu omalle kohdalle ei voi kuin ihmetellä miten Papu onnistuu salakuljetuksessaan.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Lemmikkikysely
Kokeilen tässä Bloggerin -kysely widgettiä. Katso tuohon oikealle Papun kuvan alle: siinä on kysely lukijoiden lemmikeistä: Onko koira (Lapukka, noutaja, muut), tai kissa tai ei lemmikkiä .. täytyy muuten lisätä vielä "muu lemmikki..."
Tällä hetkellä tilastossa on vain yksi lukija (siis minä) ja Lapukat ovat suurin ryhmä 100% osuudella :)
Napsauta siis lemmikkitilanteesi mukaista nappia... JA paina VOTE -näppäintä...
Tällä hetkellä tilastossa on vain yksi lukija (siis minä) ja Lapukat ovat suurin ryhmä 100% osuudella :)
Napsauta siis lemmikkitilanteesi mukaista nappia... JA paina VOTE -näppäintä...
Kurakuvia
Lumet ovat aika lailla kadonneet - vaikka tänä aamuna pieniä hiutaleita näkyikin ja katolta tippuvat sulavan kuuralumen pisarat kimmelsivätkin kauniisti aamuauringossa.
Läheinen metsäkin on täysin lumeton, vaikkakin paikoittain melkoisen märkä - purot ovat ääriään myöten täynnä ja siellä täällä on suuria lammikoita, jotka katoavat kesään mennessä. Papu on tietysti vesiesteistä mielissään. Se hyppää aina tilaisuuden tullen rapakkoon ja on täynnä koirariemua. Ensin ajattelin estää sitä, mutta sitten totesin, että koska kahlaaminen on sille selvästi suuri huvi, en estä sen vesipehaamista... onhan koirallakin oikeus harrastaa iloisia asioita (,joista ei ole muille haittaa).
Koirapuistomme mutavelli sen sijaan on toinen asia. Puisto on muuten ihan loistava: iso, metsäinen ja varjoisa (tätä arvostaa sitten kesällä kuumimpaan aikaan), mutta siellä on yksi mutavellipaikka, johon vesi kerääntyy. Puiston viereen on tehty pyörätie ja suunnittelijat eivät ole oikein miettineet noita vesikaatoja.. kaikki valuu puistoon, siellä lätäkköön ja jos vettä on oikein paljon, vielä lätäköstä portin alitse tielle.
Papu ei tietenkään välitä onko vesi lammikossa vai mutalätäkössä, mutta huoltohenkilökunnalle seuraukset ovat aivan erilaiset. Toissapäivänä puistossamme oli kaksi vaaleaa lapukkaa, jotka näyttivät aika lailla Papun värisiltä innostuttuaan telmimään mudassa.
Yleensä käymme puistossa kuitenkin päivittäin - oli mutaa tai ei. Papulla on useita hyviä koirakamuja, joiden kanssa se saa heti hurjat juoksu ja painileikit pystyyn. Ja jos kavereita ei ole, Papu tähyilee ohikulkevia ihmisiä .. tuleekohon tuolta kavereita?
Läheinen metsäkin on täysin lumeton, vaikkakin paikoittain melkoisen märkä - purot ovat ääriään myöten täynnä ja siellä täällä on suuria lammikoita, jotka katoavat kesään mennessä. Papu on tietysti vesiesteistä mielissään. Se hyppää aina tilaisuuden tullen rapakkoon ja on täynnä koirariemua. Ensin ajattelin estää sitä, mutta sitten totesin, että koska kahlaaminen on sille selvästi suuri huvi, en estä sen vesipehaamista... onhan koirallakin oikeus harrastaa iloisia asioita (,joista ei ole muille haittaa).
Koirapuistomme mutavelli sen sijaan on toinen asia. Puisto on muuten ihan loistava: iso, metsäinen ja varjoisa (tätä arvostaa sitten kesällä kuumimpaan aikaan), mutta siellä on yksi mutavellipaikka, johon vesi kerääntyy. Puiston viereen on tehty pyörätie ja suunnittelijat eivät ole oikein miettineet noita vesikaatoja.. kaikki valuu puistoon, siellä lätäkköön ja jos vettä on oikein paljon, vielä lätäköstä portin alitse tielle.
Papu ei tietenkään välitä onko vesi lammikossa vai mutalätäkössä, mutta huoltohenkilökunnalle seuraukset ovat aivan erilaiset. Toissapäivänä puistossamme oli kaksi vaaleaa lapukkaa, jotka näyttivät aika lailla Papun värisiltä innostuttuaan telmimään mudassa.
Yleensä käymme puistossa kuitenkin päivittäin - oli mutaa tai ei. Papulla on useita hyviä koirakamuja, joiden kanssa se saa heti hurjat juoksu ja painileikit pystyyn. Ja jos kavereita ei ole, Papu tähyilee ohikulkevia ihmisiä .. tuleekohon tuolta kavereita?
torstai 16. huhtikuuta 2009
Papu hätäilee
Tänään, illemmalla, Papulla oli vähän hätäinen olo. En itse ollut kotona, mutta vaimoni kertoi koiramme hätäilystä:
Papu oli yht'äkkiä tullut levottomaksi, mennyt istumaan terassin oven eteen ja pienen vilkuilun jälkeen koputtanut sitä tapansa mukaisesti varovaisesti tassullaan/kynnellään. Kun ovea ei heti avattu, oli koiramme koputtanut sen verran vaativasti, että vaimoni totesi sen haluavan ulos varmasti hyvästä syystä (so. tarpeesta). Kun koira päästettiin ulos, se kierteli pihalla mutta ei sitten kuitenkaan tehnyt mitään... Siispä mentiin takaisin sisälle... ja sama toistui.
Sitten Papu sai idean: se siirtyi kodinhoitohuoneen ovelle, josta normaalisti lähdetään kävelylle - kun ei mennä omalle pihalle. Vaimoni äkkäsi, että Papu selvästi haluaa pois omalta pihalta ja otti talutushihnan ja vei Papun pienelle kävelylle ja... suoritti läheisen ojan pohjalle melkoisen ripuloinnin.
Koiramme ei käytännössä ulosta omalle pihalle ja muutenkin se pyrkii tekemään tarpeensa johonkin syrjäiseen paikkaan (usein ojiin).
Olisko Papu niin fiksu, että kun se ei päässyt terassin ovesta kävelylle, se päätyi viestittämään toisella ovella suurta tarvettaan. Aika fiksuhan se tietysti on :)
Papu oli yht'äkkiä tullut levottomaksi, mennyt istumaan terassin oven eteen ja pienen vilkuilun jälkeen koputtanut sitä tapansa mukaisesti varovaisesti tassullaan/kynnellään. Kun ovea ei heti avattu, oli koiramme koputtanut sen verran vaativasti, että vaimoni totesi sen haluavan ulos varmasti hyvästä syystä (so. tarpeesta). Kun koira päästettiin ulos, se kierteli pihalla mutta ei sitten kuitenkaan tehnyt mitään... Siispä mentiin takaisin sisälle... ja sama toistui.
Sitten Papu sai idean: se siirtyi kodinhoitohuoneen ovelle, josta normaalisti lähdetään kävelylle - kun ei mennä omalle pihalle. Vaimoni äkkäsi, että Papu selvästi haluaa pois omalta pihalta ja otti talutushihnan ja vei Papun pienelle kävelylle ja... suoritti läheisen ojan pohjalle melkoisen ripuloinnin.
Koiramme ei käytännössä ulosta omalle pihalle ja muutenkin se pyrkii tekemään tarpeensa johonkin syrjäiseen paikkaan (usein ojiin).
Olisko Papu niin fiksu, että kun se ei päässyt terassin ovesta kävelylle, se päätyi viestittämään toisella ovella suurta tarvettaan. Aika fiksuhan se tietysti on :)
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Marley and Me
Jos haluat käsityksen siitä millaista on lapukkaperheen elämä, niin käy katsomassa Marley -koirasta kertova elokuva Marley and Me. Leffa on tehty samannimisen kirjan pohjalta ja kuvaa varsin hauskalla ja myötämielisellä tavalla lapukan kanssa elämistä.
Ohessa linkki elokuvan kotisivuille - siellä on kuvagalleria ja trailereita, joista kaikki lapukan ystävät varmasti ilostuvat.
Hyvää Pääsiäistä Lukijat !
Ohessa linkki elokuvan kotisivuille - siellä on kuvagalleria ja trailereita, joista kaikki lapukan ystävät varmasti ilostuvat.
Hyvää Pääsiäistä Lukijat !
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Lenkkeily jatkuu
Tänään oli varmaan tämän kevään kuraisin päivä. Eilisen aikana lumet ovat lähes kokonaan sulaneet ja sen johdosta kadut (varsinkin hiekkakadut) ovat hyvin kuraisia. Me emme Papun kanssa kuraa pelkää (vaikka välillä sen määrä eteisessä hirvittääkin) ja lähdimme tänään kevään toiselle juoksulenkille.
Varustus oli sama kuin viime kerralla ja lenkkireittimmekin kulki ensimmäiset 1,5 km samoja teitä. Viime kerralla en halunnut juoksuttaa koiraa ensimmäisellä lenkillä liian läkähdyksiin, mutta tänään päätin juosta koko lyhyen-perus-lenkin (n.5km).
Papu seurasi koko matka kohtuullisen hyvin. Pari kertaa se innostui jopa "vetämään" minua, mutta suurimman osan matkasta se juoksi taas pari askelta takanani. Juoksimme koko matkan (noin 36 minuuttia) 3-4 puskakäyntiä lukuunottamatta.
Pari kertaa jouduin nykäisemään hihnasta, kun koira vähän hidasteli (mainittakoon tässä, että juoksuvauhtimme oli tosiaan > 6min/km, joka on kohtuullisen hidasta lönköttelyä - koira seuraa tuota vauhtia lähes "kävelemällä").
Yritän nyt tihentää koirajuoksut 1-2 kertaan per viikko - tämän lisäksi on käytävä omilla pidemmillä lenkeillä - ajatelin nimittäin käydä taas kerran köpöttelemässä Länsiväylä Juoksun 17,4km
Varustus oli sama kuin viime kerralla ja lenkkireittimmekin kulki ensimmäiset 1,5 km samoja teitä. Viime kerralla en halunnut juoksuttaa koiraa ensimmäisellä lenkillä liian läkähdyksiin, mutta tänään päätin juosta koko lyhyen-perus-lenkin (n.5km).
Papu seurasi koko matka kohtuullisen hyvin. Pari kertaa se innostui jopa "vetämään" minua, mutta suurimman osan matkasta se juoksi taas pari askelta takanani. Juoksimme koko matkan (noin 36 minuuttia) 3-4 puskakäyntiä lukuunottamatta.
Pari kertaa jouduin nykäisemään hihnasta, kun koira vähän hidasteli (mainittakoon tässä, että juoksuvauhtimme oli tosiaan > 6min/km, joka on kohtuullisen hidasta lönköttelyä - koira seuraa tuota vauhtia lähes "kävelemällä").
Yritän nyt tihentää koirajuoksut 1-2 kertaan per viikko - tämän lisäksi on käytävä omilla pidemmillä lenkeillä - ajatelin nimittäin käydä taas kerran köpöttelemässä Länsiväylä Juoksun 17,4km
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Flexi poikki
Aamulla vaimoni kävi Papun kanssa kävelyllä ja Papu oli äkännyt ohi tassuttelevan kissan... Papu ryntäsi kissan perään (vaikka tiesinkin, että talutushihna estää saalistamisen) ja yllätys oli suuri kun flexin naru poikkesi.
Papu taisi yllättyä enemmän - onneksi kissa livahti niin nopeasti, ettei Papu lähtenyt sitä tavoittamaan.. vaikka kissan nimi ei varmaan ollutkaan "Toinen maailmansota", niin kyllä koiramme olisi voinut saada melkoisen opetuksen siitä ketä kannattaa jahdata ja ketä ei...
Papu taisi yllättyä enemmän - onneksi kissa livahti niin nopeasti, ettei Papu lähtenyt sitä tavoittamaan.. vaikka kissan nimi ei varmaan ollutkaan "Toinen maailmansota", niin kyllä koiramme olisi voinut saada melkoisen opetuksen siitä ketä kannattaa jahdata ja ketä ei...
Papu hermostuu tontuista
Kävelin viikonloppuna Papun kanssa yhtä normilenkkiämme kun Papu yht'äkkiä sähköistyi,jähmettyi ja alkoi murista. "Mitä kummaa?", ihmettelin ja katsoin suuntaan johon Papun katse oli nauliutunut.
Ensin en keksinyt mitään, mutta sitten äkkäsin: Espoon puutarhapalvelu oli käynyt huputtamassa tien vieressä olevat neulaspuut, jotka istutettiin myöhään viime syksynä kun uusi ohikulkutie oli valmistumassa). Puut näyttivät ihan vihreiltä tonttulakeilta tai kääpiöiltä kaapujen suojassa (minun mielestäni) mutta en ole ihan varma miksi Papu niitä kuvitteli.
Yritin houkutella koiraa haistamaan lähintä ja pienintä mäntyä, mutta Papu seisoi jalat harallaan eikö liikahtanutkaan. Haukottelin osoittaakseni tilanteen vaarattomuuden, mutta Papu ei tällä kertaa signaaliani ottanut vastaan.
Loppujen lopuksi ei auttanut muuta kuin tehdä pari "istu", "makaa" harjoitusta ja palkita Papu niistä. Sitten kävelimme muina miehinä kadun yli ja jätimme pelottavat virhepeikot seisommaan selkämme taakse. Papu vilkaisi niitä vielä pari kertaa olkansa yli.
Seuraavana päivänä teimme saman kierroksen ja nyt nuo mytyt olivat ihan vaan jotain myttyjä... Papu kävi haistamassa niitä ja katsoi sitten minua.. ja voisin vaikka vannoa, että ilmeen perusteella sitä vähän nauratti edellisen päivän hölmöilyt.
Ensin en keksinyt mitään, mutta sitten äkkäsin: Espoon puutarhapalvelu oli käynyt huputtamassa tien vieressä olevat neulaspuut, jotka istutettiin myöhään viime syksynä kun uusi ohikulkutie oli valmistumassa). Puut näyttivät ihan vihreiltä tonttulakeilta tai kääpiöiltä kaapujen suojassa (minun mielestäni) mutta en ole ihan varma miksi Papu niitä kuvitteli.
Yritin houkutella koiraa haistamaan lähintä ja pienintä mäntyä, mutta Papu seisoi jalat harallaan eikö liikahtanutkaan. Haukottelin osoittaakseni tilanteen vaarattomuuden, mutta Papu ei tällä kertaa signaaliani ottanut vastaan.
Loppujen lopuksi ei auttanut muuta kuin tehdä pari "istu", "makaa" harjoitusta ja palkita Papu niistä. Sitten kävelimme muina miehinä kadun yli ja jätimme pelottavat virhepeikot seisommaan selkämme taakse. Papu vilkaisi niitä vielä pari kertaa olkansa yli.
Seuraavana päivänä teimme saman kierroksen ja nyt nuo mytyt olivat ihan vaan jotain myttyjä... Papu kävi haistamassa niitä ja katsoi sitten minua.. ja voisin vaikka vannoa, että ilmeen perusteella sitä vähän nauratti edellisen päivän hölmöilyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
