Mistä koira tietää...

Tyttäremme sairastui yöllä oksennustautiin ja kun hän aamulla kömpi hereille, koiramme Papu, joka oli makaamassa tavanomaiselle ruokailun ja aamulenkin jälkeisellä nirvanallaan, syöksähti tyttäreni luokse ja otti tämän selvästi erityishellyyskohteekseen.

Normaalisti Papu kyllä aamuisin heiluttaa häntäänsä kaikille, mutta usein se kyllä tyytyy myöhempään herääjiä tervehtimään makuultaan. Nyt koira selvästi huomaisi, että tyttäreni on sairas ja on koko aamupäivän ollut tarkkana siitä missä tyttäreni on.

Tarkka koira siis.

Juoksuasuista

Papulla on siis juoksuaika ja käväisin tänään läheisen ostoskeskuksen lemmikkiliikkeessä katselemassa "juoksuhousuja". Meillä on ollut sellainen pulma, että olemme aiemmin laittaneet Papun housuihin pikkuhousunsuojan ja nyt koiramme on päättänyt syödä ko. suojat. Älysimme tämän kahden suojan kadottua ja totesimme, että tätä ei voi jatkaa - koirahan voi a) tukehtua b) saada suolistotukoksen. Eli olemme jatkaneet ilman suojia.



Lemmikkiliikkeen myyjätär vahvisti, että pikkuhousunsuojia ei enää koiramaailmassa suosita ja näytti sitten minulle millainen valikoima housuja heillä oli tarjolla. Housuja oli tasan neljää mallia
1) farkkukankaiset pikkuisilla takataskuilla - aika neutraalit
2) ruskeat nahkahousut - varmaan kestävät
3) leopardinkuvioiset pikkuhousut - melko villit
4) tumman punaiset, pitseille varustetut - aika yllättävät

Mietin, että johan on - pitääkö koirien juoksuaikaisista suojahousuista tehdä ihmisten (pikku)housujen näköisiä ? Taidan olla vähän kuivis, mutta etsin kyllä sellaisia (koiran ja ihmisen mielestä) mahdollisimman helppokäyttöisiä suojahousuja.
No, ehkä tämä on vain sitä "onko koira ihminen, vai lemmikki" -keskustelua.

Minun mielestäni koira on koira on koira.

Juoksuaikoja

Syyskuu on ohitettu ja Papulla on alkanut sen elämän toiset juoksut. Koira syyskuun alkupuolelta asti hieman tavallisuudesta poikkeavasti ja me jo vähän odottelimme koska alkaa tapahtua ja viime perjantaina - juuri kun olimme starttaamassa mökille - huomasimme juoksun alkaneen.



Papumaiseen tapaan poikkea käyttäytyminen oli vain hiljaista "petaamista" se siirsi silloin tällöin petivaatteensa (vanhan maton ja koirahuovan) mielestään parempaan paikkaan - esim. keskelle olohuonetta. Samoin ehkäpä tuo sohville pyrkiminen liittyi jotenkin tähän ? Ulkona Papu oli tavallistakin enemmän kiinnostunut hajuista ja yllättipä se meidät toissa viikolla pudottamalla jonkun pikkukoiran tekemän kikkareen eteiseemme... ja normaalisti koiramme ei todellakaan ole muiden ulosteisiin osoittanut kiinnostusta (muuta kuin haistelemalla).

Pari päivää ennen juoksun alkua olin Papun kanssa läheisessä koirapuistossa ja sinne sattui tulemaan yksi Papun vakio "poikaystävä", joka osoitti sellaista kiinnostusta koiraamme, että totesin koiran emännälle odottavani, että Papun juoksu alkaa. Tähän kavaljeerin emäntä tosin totesi, että Papu on aina ollut ihan yhtä kiinnostava. Ainut ero oli nyt se, että normaalisti Papu on suhtautunut jotenkin turhan huolettomasta/välinpitämättömisti koiraiden lähentelyyn, mutta nyt se kääntyi ja ärisi ja piti "puolensa".

Syksyn hämärtyessä

Syyskuu ja pimeä on saapunut. Tuntuu siltä, että koko elokuu oli sateista, vaikka kyllähän joukkoon mahtui monta kaunista, aurinkoistakin päivää. Oheiset kuvat on otettu muutama viikko sitten läheisessä koirapuistossa, jossa Papu on ottanut tavakseen tarkkailla ympäristöä - ja mahdollisesti puistoa lähestyviä koiria - jommalta kummalta puistossa olevalta suurelta kiveltä.



Puistossa on usein paikalla yksi tai useampi leikkikaveri, joista joidenkin kanssa Papu saa heti aikaan riemukkaan juoksuleikin, toisten kanssa tyydytään haistelemaan ja tervehtimään varovasti. Puistossa ei ole onneksi juurikaan tullut vastaan äksyjä koiria, joiden kanssa pitäisi varoa. Ehkä helppous tulee siitä, että Papu on narttu ja vielä pentu/murrosikäinen. Se ei taida juurikaan herättää agressioita muissa koirissa.



Nämä kuvat on otettu keskellä päivää, mutta kun kirjoitan tätä, sataa vettä kaatamalla ja on jo ihan sysipimeää. Vaimoni ja tyttäreni ovat käymässä kaupassa ja pyysin heitä samalla katsomaan, joskos paikallisissa lemmikkikaupoissa olisi Papulle sopivia heijastinliivejä. Itse olen jon jonkin aikaa käyttänyt iltakävelyllä heijastimia ja eilen kiinnitin Papun hihnaan pikkuruisen led -lampun, jonka olen ostanut joskus viime vuonna Suomen Ladun Oittaan retkimyymälästä. Lamppu heiluu mukavasti koiran liikkuessa, eikä näytä Papua haittaavan - emme tosin eilen kohdanneet yhtään toista koiraa, joten kokeilematta on se, miten vastaantulevat koirat valoon suhtautuvat.



Loppuu siteeraan vähän muunnellen erästä suomalaista suurta ajattelijaa (M.Nykänen)
"Syksy on - kuten muutkin vuodenajat - ihmisen ja koiran parasta aikaa"

Sohvat "lukittu"

Tultuani eilen kotiin iltakävelyltä märän koiran kanssa, totesin että jotain tähän salasohvanukkumiseen on keksittävä. Hetken tuumittuamme päätimme kokeilla sitä, että poissaollessamme soville nostetaan pari keittiöntuolia: ne estävät tehokkaasti sohvalla makailun.

Kokeilemme nyt tätä - uskon, että kun Papu on jonkun aikaa estetty makoilemasta, niin sitten se ei taas välttämättä sitä yritäkkään.

Papulla tuntuu olevan jonkinlainen murrosikä menoillaan. Se on silloin tällöin levoton: höristelee korviaan, juoksee eri huoneisiin tuijottamaan ikkunasta jne. Meille se ei kuitenkaan rähise koskaan - joskus se saattaa inistä kun sillä on joku hyvä haistelu menossa ja taluttaja haluaisi jatkaa matkaa: "älä mene vielä - tässä on mielenkiitoinen haju".

Sohvalla makaaja paljastuu !

Viime yönä poikani heräsi keskellä yötä ja yllätti rakkaan, kiltin, tottelevaisen koiramme Papun makaamassa sohvallamme! Koira ei vahingossakaan yritä sohville meidän läsnäollessamme, mutta nyt parin viime päivän aikana se on yllätetty loikoilemassa..

Mietimme, että se varmaan leikkii leikkiä jossa se on ihminen; "nyt tämä makaisi tässä sohvalla ja katselisi niiden leikkiä tuossa lattialla..".

Kertokaapa, hyvät lukijat, miten opetan koiralle, että sohvalla ei maata ? Ongelmana on se, että useimmiten sitä ei saa kiinni itse teossa.. ideoita otetaan vastaan. Itse suunnittelin laittavani pölynimurin päiväksi sohvalle - se kun on Papun inhokki, mutta vaimoni totesi, että varmaan se muutaman päivän sisään oppii, että se ei sohvalla olekaan niin vaarallinen, kun ei pidä ääntäkään...

Mutta siis apukommentteja otetaan vastaan.

Miksi en halua sitä sohvalle ? Tähän on (ainakin) kaksi syytä: mielestäni koiran on hyvä ymmärtää olevansa koira (ihmisillä on joitakin etuoikeuksia) ja toiseksi koirankarvat housunperuksissa eivät miellytä :)

Vielä juoksusta ja koiran painosta

Kävimme Papun kanssa viime viikolla lääkärissä - koira aloitti ihmeellisen etutassuilla -tasapainolutreenin ja aina nokkelat lapsemme totesivat lukeneensa, että kyse voi olla anaalirauhasten tulehduksesta. Itsekin muistin sitten jostain asiasta lukeneeni ja vaimoni tilasi Papulle ajan lääkäriin, jossa rauhaset tyhjennettiin ja asia hoidettiin kuntoon.

Samalla lääkäri ihasteli Papun ulkomuotoa ja sitä kuinka emme ole lihottaneet sitä.. taas vahvistui kisakoirien olomuodon ja lääkäreiden ihannepainon epäsuhta. No, pääasia on, että koira on kunnossa ja sovimme samalla ajan lonkkakuvauksiin.

Lonkkakuvauksia odotellassa olen käynyt uudestaan Papun kanssa lyhyellä lenkillä. Juoksemme samaa 3km lenkkiä ja alkumatkalla saan Papusta huimaa vetoapua. Aina kun vauhti hyytyy heitän sille yhden kuivamuonan ja huudahdan:"Lenkillä, Juostaan", jolloin Papu taas parantaa menoaan.

Loppu 500 metriä koira juoksee ensin rinnallani ja sitten jää askeleen päähän - olen miettinyt, että johtuuko se väsymyksestä vai siitä, että koira tuntee reitin ja tietää kodin olevan ihan lähellä. Joka tapauksessa kivaa liikuntaa ja koira näyttää tunnistavan lenkkihihnan (ja ehkäpä minun lenkkivaatteet)

Juoksutreenejä

Olin toissapäivänä töiden jälkeen Papun kanssa lyhyettä lenkillä. Normaalisti ulkoilu on ollut kävelyä ja metsässä samoilua, mutta nyt päätin aloittaa koiran kanssa juoksulenkkeilyn. Otin eri hihnan kuin tavallisesti ja lisäksi otin mukaan naksuttimen, joa naksuttelin aina kun Papu juoksi hienosti vierelläni.



Lähdimme juoksuun kun Papu oli suorittanut pissaukset. Papu ymmärsi heti mistä on kyse (olen toki silloin tällöin juossut lyhyitä muutaman sadan metrin pätkiä ja ohjannut Papua "Lenkki" ja "Juostaan" komennoilla). Juoksimme yhtä menoa - muutamaa namien antamispysähdystä lukuunottamatta - noin kolme kilometriä. Papu seurasi hienosti ja ohittimme ilman häiriöitä useita kävelyllä olleita koiria. Palkitsin lenkkikaverini vielä kotona yllätysnameilla ja Papu makasi illan aika väsyneen oloisena.

Arki aluillaan

Huomenna alkavat koulut ja elämä palautuu kesän jälkeen taas arkisiin uomiinsa, jota rytmittävät työ, koulu ja harrastukset.. ja tietenkin koiramme Papun ulkoiluttaminen ja muu aktivointi.

MÖKKEILYÄ
Viimeisen heinäkuun viikon vietimme Korppoossa vuokramökillä, jonka löysimme huvila.netistä hakemalla mökkejä, joihin voi ottaa lemmikin mukaan: Villa Skogäng, Lilläng, Söder. Mökki oli loistava ! Suosittelen lämpimästi ! Sää suosi ja meri oli levävapaata. Papu nautti meressä uimisesta ja metsässä samoilusta. Onneksi ei tullut kyitä vastaan, sillä en tiedä miten hyvin Papun hoksottimet olivat kohtaamisessa toimineet ? Osaavatkohan koirat varoa käärmeitä ?

ARKI
Huomenna lapset menevät kouluun ja päivittäinen arjen pyöritys alkaa todella. Lasten kanssa on sovittu kumpi minäkin päivänä on vastuussa koiran päivä ulkoiluttamisesta jne. Viime vuoden perusteella voin todeta, että lapsemme (13v ja 10v) hoitavat oman leiviskänsä koiran aktivoinnista hienosti.

Lomailua

Hupsista - heinäkuu on jo lähes lopuillaan ja minä olen ollut niin lomatunnelmissa, että en ole saanut lisätyksi yhtään ainutta merkintää Papusta... Anteeksi rakkaat lukijat - toivottavasti tekin olette olleet lomalla netistä :)

Papulle ei ole tapahtunut lomamme aikana mitään ihmeellistä - tärkeimpänä täytyy ehkä mainita
1) osallistuminen Karjaan koiranäyttelyyn (, jossa tuomari ei Papun hoikasta ulkonäöstä pitänyt)
2) ja se että Papun on ryhtynyt oikeaksi vesipedoksi
3) ja vielä että Papu on oppinut haukkumaan



Papu kehässä.

KARJAAN koiranäyttely oli pari viikkoa sitten, ja Papu osallistui nuorten lapukkanarttujen kehään. Papun kehää ennen oli katseltu vastaavan ikäiset uroslapukat, joista noin puolet saivat vaalenapunaisen nauhan ja loput punaisen. Narttujen vuorossa Papu oli toiseksi viimeinen esiteltävä ja kun kaikki Papua ennen olivat saaneet punaisen nauhan, aloin jo miettiä, että nythän tuomarin on kohta pakko antaa ainakin yksi vaalenapunainen (siis Papulle), mutta toisin kävi: Papu sai sinisen nauhan ja tuomari totesi, että koira on liian hoikka hänen makuunsa. No, tämä ei meitä masentanut - Papu on kyllä ihan yhtä söpö ja kiva koira kuin ennen näyttelyäkin - mutta ei siis tynnyrimäinen. Tynnyrimäinen lapukka on kyllä ainakin Papun eläinlääkärin mukaan enemmän ylipainoinen kuin lihaksikas ja tuntuu kuin näyttelykriteerit poikkeaisivat eläinlääkäräiden kriteereistä 3-5kg.


Papu vedessä.
VESIPETO Papu on ollut ehkä aina, mutta sen uiminen on ollut lähinnä matalassa vedessä pomppimista. Nyt parin viikon aikana olemme saaneet viettää mäkkilomaa Sysmässä ja siellä Papu alkoi uimaan oikein kunnolla - meidän muiden esimerkkiä seuraten. En tiedä onko se näky, kun Papu vimmatusti ui minua pelastamaan ihana vai pelottava: etutassut kun viuhuvat kiivaasti ja lähietäisyydellä saa helposti naarmuja. Onneksi Papu näytti ensimmäisen yhteisen uintikerran jälkeen ymmärtävän, että noita karvattomia ei tarvitse aina heti lähteä pelastamaan - kunhan pitää niitä tiukasti silmällä laiturilta.

HAUKKUMAAn Papu taisi oppia kyläreissulla muilta koirilta - Papu oli nimittäin vajaa viikon kasvattikennellissä lomalla, samalla kun me olimme muun perheen kanssa fudisleirillä Pärnussa. Papu sai viettää koiralomaa emonsa, isoemonsa ja tätinsä kanssa ja takaisin tultua se on muutaman kerran katsonut (esim. mökillä) jonnekin kauemmas ja haukahtanut. Se ei siis vieläkää hauku haukkumalla vaan julistaa yhdellä jykevällä haukahdukselle jotain mielenkiintoista olevan näkyvillä.

Kesä jatkuu ja Papu on pienellä harjoittelulla oppinut hienosti menemään ja tulemaan veneestämme. Pari ensimmäistä kertaa teki vähän tiukkaa, mutta nakki voitti pelon :)

Rajasaaressa uintiretkellä

Kävimme viimeinkin tutustumassa pariin Helsingin koirapuistoon. Ensin Tervasaaren koira-aitaukseen ja sitten Rajasaaren koirasaareen.

Tervasaaressa kävimme jo juhannusta edeltävänä viikonloppuna. Koira-aitaus oli autio ja päästimme Papun samantien uimaranta-alueelle kahlaamaan. Poukamassa oli useita sorsia, jotka siirtyivät heti meitä kohti kun heitimme Papulle keppiä noudettavaksi (puiston säännöissä kielletty, mutta kun muita koiria ei ollut koko saarella, oletimme että voimme tätä sääntöä rikkoa). Papu säntäili veteen, eikä selvästikkään välittänyt sorsista tuon taivaallista - vähän vain katseli ihmeissään kun nuo oliot pitivät samanlaista ääntä kuin yksi Papun inhokkilelu !

Tervasaari on meille entuudestaa tuttu paikka, asuimme lähistöllä 10 vuotta sitten ja esikoisemme oli koirapuiston vieressä olevan leikkipuiston vakiokäyttäjä. Täytyy tulla tänne vielä uudemman kerran kesällä ja nauttia samalla saaren Savu-ravintolan lounaista. Ruokalista näytti hyvältä, koiran voi varmaan pitää jotenkin sopivasti mukana.

Näytä suurempi kartta

Juhannuspäivänä päätimme käydä Rajasaaren koirasaarella ja niinpä suuntasimme automme ohi pääministerin kesäasunnon ja saareen. Rajasaaressa oli tuulista kesäpäivää viettämässä joukko koiria isäntineen ja emäntineen ja en voi muuta sanoa kuin: "Loistava, hieno koirapuisto !" Papu oli innoissaan - se pääsi ensimmäistä kertaa leikkimään toisten koirien kanssa vedessä ! Osa koirista ei juuri veteen uskaltautunut, mutta Papu ja sen yksi rotutoveri uivat sitten muittenkin edestä. Todella kiva paikka - tännekin pitää tulla toistekin - vaikka koko päiväksi.


Näytä suurempi kartta
Rajasaarenpenger vie rajasaareen, jossa siis koirapuisto on.

Veneeseen ja veneestä

Kävimme toissa viikolla ensimmäistä kertaa tänä vuonna Papun kanssa veneilemässä. Muuten homma sujui hienosti, mutta sekä veneeseen menon että sieltä tulon kanssa oli vähän tekemistä.

Vedenpinta on aika paljon alempana kuin viime vuonna ja tästä syystä esim. läheisen ulkoilusaaren venelaituri oli paljon korkeammalla kuin viime kesänä -> Papu joutui hyppäämään selvästi ylöspäin ja meinasi oikeasti ensin olla hyppäämättä.

Edes nakkihoukutin ei heti toiminut ja jouduin auttamaan koiran ylös laiturille nostamalla sitä pelastusliiveistä. Se onnistui sitten hienosta ja takaisin tulo veneeseen meni melko mallikkaasti.

Kotisatamassa poispääsy oli helpompaa, mutta sielläkin jouduimme vähän kannustamaan. Täytyy käydä useammin veneellä, että Papu tottuu ja huomaa osaavansa homman ihan täydellisesti.

Muutama kuva vuoden takaa

Papun on nyt ollut meillä aika tarkkaan yhden vuoden. Tässä on muutama kuva Papun hakumatkalta kennelistä () ja muutama ensimmäinen kuva kotona.


Papu ja sen veli.



Papu matkusti puukorissa.

Vuosi sitten olimme ihan yhtä untuvikkoja Papun kanssa, mutta eläm alkoi sujumaan hyvin heti ensi yöstä alkaen. Papu on luottavainen ja rauhallinen - jo ihan pennusta asti.



Ensimmäiset hörpyt omalta astialta.






Vuodessa on tästä pienen pienestä tuhisevasta nuuskijasta kasvanut kaunis koiraneito, joka kyllä on vieläkin (onneksi) ihan pikkuinen hepuliliisa.

Karva irtoaa...

..tällä. Viimeiset viikot Papu on aiheuttanut kodissamme melkoisen karvainvaasion. Papu on vaihtanut turkkiaan ja karvaa on lähtenyt enemmän kuin villapaitaan tarvittaisiin. Ensin luulin, että kaunotar muuttuu vaaleamman värikseksi kesää kohti, mutta sitten joku tiesi kertoa, että kuolleet karvat muuttuvat vaaleiksi ennen irtoamistaan.

Karva meinannut lähteä tavallisella harjalla, mutta kun älysin käydä paikallisessa Mustissa&Mirrissä, niin sieltä löytyi apua: yksinkertainen yksirivinen harja, joka on helppo ja nopea putsata vedon jälkeen. Harja on tarkoitettu lyhytkarvaisille roduille ja on siis todella toimiva.

Tervetuloa Papu -koiran blogiin

Tervetuloa Papu -blogiin. Tässä blogissa kirjoitan ja kuvaan arkipäivän tapahtumia ja sattumuksia Papu koiramme elämästä. Olen kirjoittanut blogia Papusta siitä päivästä alkaen kun pentu meille haettiin meille 16.6.2007. Aiemmat kirjoitukset ovat luettavissa Helsingin Sanomien Koiranelämää -blogista. Sieltä löytyy myös 5-6 muun aktiivisen blogaajan tarinoita omista koiristaan.

Tästä linkistä pääset lukemaan Papun aiemmat merkinnät Helsingin Sanomien koiranelämää -blogista.
Papun koiranelämää