Kävimme Papun kanssa viime viikolla lääkärissä - koira aloitti ihmeellisen etutassuilla -tasapainolutreenin ja aina nokkelat lapsemme totesivat lukeneensa, että kyse voi olla anaalirauhasten tulehduksesta. Itsekin muistin sitten jostain asiasta lukeneeni ja vaimoni tilasi Papulle ajan lääkäriin, jossa rauhaset tyhjennettiin ja asia hoidettiin kuntoon.
Samalla lääkäri ihasteli Papun ulkomuotoa ja sitä kuinka emme ole lihottaneet sitä.. taas vahvistui kisakoirien olomuodon ja lääkäreiden ihannepainon epäsuhta. No, pääasia on, että koira on kunnossa ja sovimme samalla ajan lonkkakuvauksiin.
Lonkkakuvauksia odotellassa olen käynyt uudestaan Papun kanssa lyhyellä lenkillä. Juoksemme samaa 3km lenkkiä ja alkumatkalla saan Papusta huimaa vetoapua. Aina kun vauhti hyytyy heitän sille yhden kuivamuonan ja huudahdan:"Lenkillä, Juostaan", jolloin Papu taas parantaa menoaan.
Loppu 500 metriä koira juoksee ensin rinnallani ja sitten jää askeleen päähän - olen miettinyt, että johtuuko se väsymyksestä vai siitä, että koira tuntee reitin ja tietää kodin olevan ihan lähellä. Joka tapauksessa kivaa liikuntaa ja koira näyttää tunnistavan lenkkihihnan (ja ehkäpä minun lenkkivaatteet)
Tekstit
1 kommentti:
Kovasti ihmettelen minäkin tuota tynnyrimäisten labbisten ihannointia näyttelyissä. Joidenkin liikkuminen ja olo näyttää niin hankalalta, että luulisi senkin olevan miinustekijä arvostelussa. Kumma juttu. Meidänkin "liian hoikka" lapupoika rakastaa juoksemista enkä todellakaan halua riistää siltä juoksemisen iloa lihottamalla punsaksi.
terv. Johanna
Lähetä kommentti