Lenkkikaveria väsyttää..

Aloittelin Papun kanssa viime viikolla lenkkeilyn lyhyellä 2km juoksulla. Kuvassa Papu lenkin jälkeen.



Laitoin Papulle hiihtolomalla ostetut valjaat, mutta vaihdoin normitaluttimen punaiseen noutajahihnaan - tarkoitukseni on opettaa Papulle, että tuolla punaisella hihnalla ei mennä haistelemaan kaikkia mahdollisia hajuja, vaan töihin (so. lenkille).

Lenkki sujui yllävän hyvin, vaikka Papu ei ihan täysin tainnut vielä ymmärtää mistä oli kyse. Koira seurasi hyvin, mutta pari kertaa se iski jarrut täysille ja ryntäsi haistelemaan jotain lumen alta paljastunutta herkkua. Juostessa täytyy siis tarkkailla koiraa jonkin verran, ettei tule nykäistyksi kumoon.

Olin toivonut, että Papu innostuisi hiukan vetämään, jolloin saisin hyvää vetotreeniä, mutta koira seurasi suurimman osan lenkistä puolisen metriä takanani. Onneksi en sentään joutunut vetämään sitä.

Heittelin koiralle makupaloja ja ihan aina napit eivät menneet suoraan kitaan --> Papu pysähtyi tietysti niitä noukkimaan. Ensi kerralla taidan ottaa naksuttimen mukaan ja aina kun Papu tulee hiukan eteeni, naksautan ja annan sitten makupalan.. eiköhän se tästä.

Papusta tulee varmasti loistava lenkkikaveri !

Hankikanto

Tällä viikolla lumet ovat päivisin sulaneet melkoisesti, mutta öisin on ollut pakkasta ja tämän seurauksena aamuisin on ollut hankikanto. Kantoa tosin täällä Espoossa on ollut vain sen verran, että lumi kestää koiran alla.

Papua oli hauska seurata ensimmäisenä hankikantoaamuna: koira hypähti tieltä lumelle ja oli selvästi yllättynyt, kun lumi ei upottanutkaan. Papu pysähtyi ja paineli lunta tassuillaan... kun lumi sitten kesti hyvin, se jatkoi matkaansa aamutoimilleen.

Papu muuten tekee aina isot ja pienet tarpeensa jonnekin syrjemmälle, ei koskaa tielle tai jalkakäytävälle (ei edes reunalle). Kirjoitin aiemmin tuosta talviaikaan löystyneestä jätehuollosta ja ymmärrän toki, että joskus se johtuu siitä että koira kahlaa (flexin avulla) kauas hankeen ja taluttaja on pikkukengissä..

Kurakausi aluillaan

Viimeiset pari kuukautta koiran kanssa elo on ollut helppoa: ei kuraisia tassuja, ei kuraista mahanalustaa. Ulkoa on päästy sisälle pienellä pyyhekuivauksella.

No, aikansa kutakin - seuraavat viikot lienevät melkoista kurarallia. Pahin kurapaikka on ikävä kyllä läheisen koirapuiston nurkkaus. Puisto on muuten tosi hyvä: iso ja "metsämäinen", mutta viereen tehty pyörätie ohjaa puistoon sade- ja sulavedet ja ne kerääntyvät valtavaksi mutalammikoksi, jota Papu tietenkin rakastaa.

Täytyy vain kaivaa isommat koirapyyhkeet esiin.

Samalla kun lumet sulavat, paljastuvat kävelyteiden hiekotukset. Ja koska hiekka on nykyään mursketta, on se hyvin terävää ja ulkoa tultua pitää aina tarkistaa, ettei teräviä kiviä ole jäänyt koiran anturoiden kätköihin. Me olemme säästyneet murskevaurioilta, mutta kuulin että jotkin koirat ovat saaneet pahoja haavoja - ei mikään ihme, sillä ko. murske on itseltäni puhkonut pari kertaa polkypyörän kumit.

Papun lonkat arvioitu

Papu käytettiin hiihtolomalla lonkkakuvissa ja viime viikolla tulivat tulokset:
Terveystulokset
Päiväys Kohde Tulos
2.3.2009 kyynärnivel 0/0
lonkkanivel C/A

Papua ei lonkkakuvat huoleta, vaikka se onkin tässä mietteliäänä:


Tärkeintä oli selvittää, että koirallamme ei ole mitään nivelongelmia (ettemme rasittaisi nivelongelmaista koiraa juoksuttamalla) - terveystilanne oli selvä jo lääkärin jälkeen, nyt saimme vain sitten viralliset leimat.

Ja talvi jatkuu, mutta mitä paljastuu hankien alta

Talvi tuntuu siirtyneen tammi-helmikuulta paremminkin maaliskuulle. Lunta sataa yhä vaan, vaikka viikonloppuna jo näyti siltä, että aurinko porottaa lumet hetkessä "menneen talven lumiksi"...



Papua ei lumentulo tietenkään haittaa, vaikka se tuntui viime viikolla olevan intoa täynnä kun sulavat lumet paljastivat kätketyt aarteensa: Hankien alta, katköissä maan, koiranjätökset katsovat koirien taluttajaa.. Ja vaikka tästä olen joskus aiemminkin kirjoittanut, niin kertaus ei liene pahitteeksi.

Jotenkin tuntuu siltä, että osa meistä koiranomistajista unohtaa talveksi hyvät tapansa ja jättävät keräämättä koiriensa jälkeen jättämät jätökset. Silloin kun en ollut vielä koiranomistaja, minua inhotti kun läheisen koirapuiston viereistä pyörätietä reunusti lumien jälkeen vieri vieressä koirien jättämiä läjiä - nyt se hatuttaa vielä enemmän kun tiedän miten pienellä vaivalla asuinalueemme pysyisi siistinä. Kesällä läjiä jättävät vain jotkut tosi "urpot", mutta talvella tyhmyys tiivistyy ja sen huomaa näin kevään kynnyksellä.

Siispä: otetaan ne pussit taas mukaan ja käyttöön...

Papu sai valjaat

Pari viikko sitten ostimme Papulle ensimmäiset valjaat. Jostain syystä valjaiden hankinta oli jäänyt, vaikka siitä oli kyllä perheemme koira-asiantuntijoiden kanssa keskusteltu.

Valjaat löytyivät läheisestä Mustista ja mirristä, jonka myymälässä meitä palveltiin kolmen lapukan omistajan asiantuntemuksella. Tärkeinä on tietysti löytää sellaiset kestävät valjaat, jotka sopivat koiralle mahdollisimman hyvin. Muina kriteereinä on hyvä pitää helppokäyttöisyyttä ja tietenkin heijastimia, vaikka pimein vuodenaika onkin taas voitettu.



Papu tottui valjaisiin heti ja vaikka Papu pääsääntöisesti kulkeekin hyvin hihnassa (armoton vetohalu yllättää vain kun se huomaa koirapuiston aidan takana kaikki parhaat kaverinsa sitä häntäheiluen odottamassa), ovat valjaat myös taluttajalle jotenkin helpommat käsitellä. Olen lisäksi suunnitellut jäljestämisen aloittamista Papun kanssa ja siinähän valjaat ovat tärkeät. Mietin vain pitäisikö koiralle ostaa työvaljaat erikseen, jotta se tietäisi milloin mennään tavalliselle lenkille ja milloin jäljestämään tai juoksulenkille.

Jäljestämisestä oli juttua Hakuruutu lehdessä (Uudenmaan noutajakoirayhdistyksen jäsenlehti) ja siinä oli linkki Noutajakoirayhdistyksen sivulle, josta mejä löytyy harrastukset -linkin alta. Lisäksi löysin lyhyellä googletuksella useita linkkejä aiheeseen mm. tässä. Vaikuttaa hyvin mielenkiitoiselta, vaikka en itse metsästäkkään.

Onni on luminen maa

Papu rakastaa lumessa kierimistä. Luulen, että osaksi se tekee sitä saadakseen turkista irtoavat karvat pois ja osaksi siksi, että se vain nyt on niin mukavaa.

Useimmiten koiramme päättää ulkoilumme pihamaalla kierimiseen. Se venyttelee ja selvästi nauttii koko rahalla.

Nämä kuvat on otettu pari päivää sitten läheisessä koirapuistossa, jossa kierimiseen oli vaikeampi keskittyä, kun kavaljeerit tuppasivat koko ajan nenällään...