Viimeiset pari kuukautta koiran kanssa elo on ollut helppoa: ei kuraisia tassuja, ei kuraista mahanalustaa. Ulkoa on päästy sisälle pienellä pyyhekuivauksella.
No, aikansa kutakin - seuraavat viikot lienevät melkoista kurarallia. Pahin kurapaikka on ikävä kyllä läheisen koirapuiston nurkkaus. Puisto on muuten tosi hyvä: iso ja "metsämäinen", mutta viereen tehty pyörätie ohjaa puistoon sade- ja sulavedet ja ne kerääntyvät valtavaksi mutalammikoksi, jota Papu tietenkin rakastaa.
Täytyy vain kaivaa isommat koirapyyhkeet esiin.
Samalla kun lumet sulavat, paljastuvat kävelyteiden hiekotukset. Ja koska hiekka on nykyään mursketta, on se hyvin terävää ja ulkoa tultua pitää aina tarkistaa, ettei teräviä kiviä ole jäänyt koiran anturoiden kätköihin. Me olemme säästyneet murskevaurioilta, mutta kuulin että jotkin koirat ovat saaneet pahoja haavoja - ei mikään ihme, sillä ko. murske on itseltäni puhkonut pari kertaa polkypyörän kumit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti