Kolmas haukku toden sanoo

Papu on nyt hakkunut kolmannen kerran elämänsä aikana. Koiramme on siis aika hiljainen otus - se kyllä joskus urahtaa kertoessaan, että nyt pitäisi saada haistella vielä hetki tätä kaverin jättämään pisuläikkää ja koira puistossa se voi joskus murahtaa, jos leikki menee sen mielestä liian kovaksi.



Torstai -iltana tyttäreni ahersi ensin pihalla lumitöissä ja teki sen jälkeen olohuoneemme ikkunan alle suuren porkkananenäisen lumiukon, joka tuijotti suoraan sisälle. Kun vähensimme sisävalaistusta niin, että ukko näkyi paremmin, sähköistyi Papun olemus ja se yllätykseksemme haukahti pari kertaa (kuono kiinni ikkunassa).

Tätä ennen Papu oli haukahtanut ensimmäisen kerran kun se yritti saadaa ihan pentuna peilikuvansa leikkimään kanssaan ja se tyhmä toinen pentu ei tullut sieltä peilistä, vaikka Papu oikeaoppisesti kutsui sitä leikkiin. Toinen haukahdus kuultiin viime vuonna, kun harakka laskeutui ihan Papun nokan eteen pihallamme.

Tyttäreni vei Papun pihalle tutustumaan haukkukohteeseen ja Papu hypähti seisomaan takajaloillaan ukkoa vasten. Epäselväksi jäi vain se, yrittikö Papu viestiä vahtivansa ja suojelevansa meitä oudolta otukselta, vai yrittikö se siepata houkuttelevan porkkananenän. Itse olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon - ehkä haukahduskin tuli siitä, että se havaitsi meidän jättäneen ulos ruokaa pakastumaan..

Uusi aloitus...

Huh - kylläpä meni loppusyksy, joulu ja alkuvuosi hetkessä. Syksyllä iltojen pimetessä tuntui, ettei aika riitä millään tämän blogin kirjaamiseen ja niin se unohtui ikävä kyllä muutamaksi kuukaudeksi.

Nyt, kun aamulla on jo valoisaa ja illallakin työmatkalla ei tarvitse otsalamppua, on hyvä hetki aloittaa Papun blogi uudelleen.

Papu on voinut oikein hyvin eikä mitään ihmeitä ei ole tapahtunut - paino on pysynyt (nappiruokailun ansiosta?) tasaisena ja kun viime viikolla kävimme kuvauttamassa Papun lonkat, saimme taas kerran eläinlääkäriltä kehuja... Ja lonkat näyttäisivät olevan ihan ok - vaikka lopullinen lausunto tietysti kuullaan vasta myöhemmin.

Hiihtolomalla olimme koiramme kanssa Jämillä hiihtämässä (murtsikkaa) ja teimme siellä pitkiä kävelyretkiä koiran kanssa - ladullehan sitä ei oikein kannata ottaa. Jämillä on upeat hiihtomaastot ja useita sellaisia majoitusvaihtoehtoja, johin voi ottaa koiran mukaan. Papu oli tietysti hyvin innoissaan kun oli koko lauma yötä päivää yhdessä ja "leirioloissa" koirakin nukkui samoissa huoneissa meidän muiden kanssa.

Pyrin nyt kirjaamaan kerran viikossa tuoreita Papu-uutisia ja samalla päivittämään tänne vähän tuoreempia kuvia neidistä.


Ai niin - kirjoitin syksyllä Papun salaisesta intohimosta nukkua sohvalla (lue täältä) - se on vieläkin akuutti ongelma... hyviä vinkkejä otetaan vastaan...