Wapun jälkeistä elämää

Kävin vapunjuhlintaan liittyen Papun kanssa hakemassa polkupyöräni asemalta (en uskaltanut jättää sitä juhlijoiden käsiin vappuyöksi). Menimme siis asemalle jalan ja osan paluumatkasta (vajaa 2km) tulimme niin, että minä ajoin ja Papu seurasi vieressä.

Kirjoitin joitakin viikkoja sitten Papun ja minun juoksulenkeistä ja siitä, kuinka Papua juoksulenkillä jää helposti vähän jälkeen (sitä joutuu joskus lähes vetämään). Pyörällä kaikki on toisin, Papua joutuu pikemminkin hillitsemään.

Olisiko niin, että minun juoksuvauhtini on Papulle niin hidasta, että se ei oikein ymmärrä, että senkin pitäisi juosta :) Pyörän vieressä Papu juosta jolkutti ja virnisteli tyytyväisenä.

Papun kanssa on muutenkin kiva käydä kävelyllä - sen häntä heiluu ilon merkkinä ja usein se virnistää iloisen näköisenä. Ilopilleri - myös sateella.