Illat ovat taas salakavalasti pimentyneet ja on kai tunnustettava, että kyllä se syksy on viimeistään nyt alkamassa. Eilen pimeässä suoritettu iltakävelymme päättyi taas läheisen varikon seinustan vieressä kasvavien aroniapensaiden viereen JA... marjat olivat poissa !
Edellisinä kertoina puskat ovat olleet maahan asti taipuneina marjojen painosta, mutta eilen saimme pimeässä hakemalla hakea herkkuja - ehkäpä joku on poiminut marjat parempaan talteen.
Papu oli aivan äimistynyt. Se syöksyi innokkaasti marjapuskille ja pienen haistelun jälkeen se kääntyi katsomaan minua - ja voisin vaikka vannoa, että sen ilme oli: "tässä niitä marjoja on ollut, minne ne ovat kadonneet ? Auta !"
Papu ei siis tietenkään komentanut minua, katsoi vain aidosti hädissään/kummissaan olevan näköisenä ja selvästi oletti minun tarjoavan jonkun ratkaisun marjakatoon. Liikuttavaa miten tuo karvaturkki luottaa meikäläiseen myös tällaisissa hätätapauksissa :)
No, muutama marja löytyi ylemmiltä oksilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti