Kauhea kolari...

Viime viikolla ajoin polkupyörälläni kolarin koiran kanssa... onneksi koiralle ei käynyt kuinkaan ja minäkin selvisin kipeällä, verisellä polvella.

Minä katson aina tarkkaan ennen ohitusta koirien tilanteen
- onko koira kiinni lyhyellä narulla
- onko omistaja huomannut minut
- voinko ohittaa turvallisesti

Juuri näin tein tälläkin kerralla ja kun huomasin omistajan ottavan koiran viereensä ja nyökkäävän minulle, nousin polkemaan pystyasennosta... ja kun olin juuri koiran kohdalla se syöksyi etupyörääni kohti. Ehdin jarruttaa, mutta koiran kylki osui pyöräni etupyörään ja koira tömähti maahan.

Ja miksi tämä tapahtui? Koira näki lähistöllä kaksi muuta koiraa ja päätti rynnätä niitä kohti (koirat olivat tulossa tapahtumapaikalle). Ajoin pyörätien toista laitaa ja normaalisti koira ei olisi syöksyllään pyöräni alle ehtinyt, mutta... koiran ulkoiluttaja ei ollut painanut flexin stop -näppäintä ja niin koiralla oli viitisen metriä vapaata narua...

Minä kaaduin ja iskin polveni hiekkaan. Noustessani tarkistin heti koiran, joka nuoli iloisesti kättäni ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä pelästyin melkoisesti, sillä luulin koiralle käyneen pahasti. Onneksi näin ei ollut.

Mitä tästä opimme:
1) Polkupyöräilijät! Varokaa ohitettavia koiria.
2) Koirien taluttajat! Ottakaa koira aina lyhyelle narulle pyörien läheisyydessä JA painakaa sitä nappia
3) Koirat! Malttakaa mielenne, kyllä ne nartut odottavat vielä pyöräilijän jälkeenkin
4) Ja polkupyöräilijät - muistakaakin käyttää kypärää !