Tultuani eilen kotiin iltakävelyltä märän koiran kanssa, totesin että jotain tähän salasohvanukkumiseen on keksittävä. Hetken tuumittuamme päätimme kokeilla sitä, että poissaollessamme soville nostetaan pari keittiöntuolia: ne estävät tehokkaasti sohvalla makailun.
Kokeilemme nyt tätä - uskon, että kun Papu on jonkun aikaa estetty makoilemasta, niin sitten se ei taas välttämättä sitä yritäkkään.
Papulla tuntuu olevan jonkinlainen murrosikä menoillaan. Se on silloin tällöin levoton: höristelee korviaan, juoksee eri huoneisiin tuijottamaan ikkunasta jne. Meille se ei kuitenkaan rähise koskaan - joskus se saattaa inistä kun sillä on joku hyvä haistelu menossa ja taluttaja haluaisi jatkaa matkaa: "älä mene vielä - tässä on mielenkiitoinen haju".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Meillä koira saa makoilla sohvalla, mutta äitini luona tilanne on toinen. Koiralle vaan ei tunnu menevän jakeluun, miksi "mamman" valkoiselle sohvalle ei saa mennä makoilemaan. Kehitimme kaikenlaisia suojia ja esteitä, kunnes äiti keksi nostaa sohva istuintyynyt pystyyn eräänlaiseksi barrikadiksi, jonka yli tai päälle koira ei ylety hyppäämään. Tietysti asiaa auttaa, että kyseessä on pieni westie. Labbiksen kokoista koiraa tyynyt tuskin estävät hyppäämästä minnekään.
Lähetä kommentti